Virallisesti Oulussa ei ole Heinäpään kaupunginosaa. On vain Leveriä ja Hollihakaa, Nuottasaarta ja Limingantullia, Äimärautiota. Silti oululaisten ja muidenkin mielestä Heinäpää on Oulun tunnetuimpia ellei ihan se tunnetuin kaupunginosa.
Juice Leskisen "Edestakaisin"-kappaleessakin sanotaan "kuin varpuset sateessa tirskuttiin, pari tuntia Heinäpäässä". Antero Mertarannan selostuksissa vilahtelee aina silloin tällöin Heinäpään Haukat.
Missä se Heinäpää on?
Se riippuu tarinan kertojasta. Entä jos Juice oli väärässä? Onko se siinä, että Mertaranta höpöttää?
Vanhan Heinäpään rajat ovat ihmisten mielissä hyvin erilaiset.
Keskusta-Heinäpään suuralueen yhteistyöryhmän puheenjohtaja Jukka Lappalainen, alkujaan Heinäpään poikia, muistelee, että "kyllä se kaupunki alkoi vasta Albertinkadun jälkeen. Rata oli rajana idässä, kun joskus mentiin Heinäpäästä radan toiselle puolelle."
Eläkkeellä oleva siivooja, heinäpääläinen Pirkko Juustila miettii viralliseksi rajaksi mainitun usein Heinätorinkatua, mutta kyllä se Heinäpää jatkui ihan Oritkariin ja Äimärautiolle asti.
"Heinätorinkadussa kulki postinumeroiden 90 100 ja 90 120 raja."
Paikallishistoriaa harrastava eläkkeellä oleva tullimies Raimo Ritola innostuu, että tarinoita pitää olla.
"Tarvitaan Oulun historiaa, lihaa, tuoksuja ja makuja. Miksi Heinäpäätä ei ole virallistettu koskaan kaupunginosien jaossa?"
Raimo Ritola on jo koonnut tarinoita Heinäpään nimistöstä.
Esimerkiksi Leveri, joka mitä ilmeisimmin on osa sitä oikeaa Heinäpäätä, tulee Liverpoolin satamakaupungin nimestä.
"Heinäpää oli tunnettu vanhojen merimiesten asuinpaikkana. Oulun meriliikenne suuntautui pääasiassa Englantiin ja Liverpooliin. Vanhat merimiehet palasivat jutuissaan aina kaukaiseen, suureen satamaan, jonka nimen he äänsivät tavallisesti Lerverpuuliksi. Niinpä muut oululaiset ryhtyivät haukkumaan aluetta Leverinperäksi, josta johdettiin lyhennys Leveri."
Raimo Ritolan mielestä Sepänkadullekin saattaisi olla komeampi nimi Merikapteeninkatu, sillä kadun varressa on asunut erityisen paljon oululaisia merikapteeneja.
Keskusta-Heinäpään asukastuvalla ryhdytään keräämään tarinoita Heinäpäästä ja Heinäpään asukkaista. Katoppa-asukastuvalla Kauppurienkatu 23:ssa eli Talousseuran talossa alkaa torstaina 31. tammikuuta kello 13.00 viikottain kokoontuva kerho "Heinäpää - Sata tarinaa".
Kerhoa vetää asukastuvalla murrekerhoa kolmisen vuotta vetänyt Raimo Ritola.
"Tarkoitus on koota Heinäpäästä talteen pieniä ja suuria tarinoita. Legendoja pitää olla ja säilyttää. Ne pitävät alueet voimissaan. Kerho kestää tunnista puoleentoista kerta. Toki pitempäänkin voidaan rupatella, mutta keskittyminen aiheeseen ei yleensä kestä pitempään."
Ritola uskoo, että erityisesti suuret ikäluokat alkavat olla siinä elämänvaiheessa, että muistoja uskalletaan kertoa avoimesti ja tarinoida.
"Kerhossa ei jäädä puheen tasolle. Toiveena on saada kasaan valmiita kirjallisia tarinoita, jotka kyllä voidaan sitten kirjoittaa yhdessä puhtaaksi. Vanhat valokuvatkin ovat tärkeä lisä."
"En pidä yhtään mahdottomana, että saamme aikaan Heinäpään historian. Vähintä on se, että saamme koottua asukastuvalle mielenkiintoisia tarinoita", Ritola sanoo.
Jukka Lappalaisen mielestä ei olisi yhtään hullumpi idea, jos muillakin asukastuvilla ryhdyttäisiin keräämään talteen oman asuinalueen tapahtumia ja tarinoita.
"Suljetuista pihapiireistä kuten Koitosta ja kortteleiden piilopaikoista riittää tarinaa", Juustila lupaa.