Oppositiossa kärventeleviltä sosiaalidemokraateilta ei ole puuttunut huomioarvoa viime aikoina. Heitä ovat pitäneet pinnalla eduskuntaryhmän kesäkokous, lauantain tulevaisuusfoorumi Lahdessa ja, tietenkin, monumentaaliseksi paisunut keskustelu vaalitappion syistä.
Eero Heinäluoman kannalta asetelma on kiusallinen: tekivätpä demarit mitä hyvänsä, keskustelu kiertyy ennen pitkään siihen, voiko hän jatkaa SDP:n johdossa vielä ensi kesän puoluekokouksen jälkeenkin. Heinäluoman alku ei ole ollut vakuuttava, kun SDP joutui heti oppositioon hänen johdollaan käydyissä ensimmäisissä eduskuntavaaleissa.
Mitä siellä tekemässä, kissanpoikia pesemässä, letkautti SDP:n edesmennyt puheenjohtaja Kalevi Sorsa taannoin. Se oli hänen käsityksensä siitä, miltä tuntui isänmaan palvelu oppositiossa. Sorsalle riitti lyhyt kokeilu.
Valtiohoitajapuolue on tottunut tekemään ja johtamaan Suomea. Oppositiossa olo on demareille kuin tervan juontia semminkin, kun hallituksen haukkuminen ei ole juuri lisännyt ainakaan toistaiseksi SDP:n kannatusta mielipidemittauksissa. Puolue on yhä gallupien kolmonen.
Heinäluoma yritti padota vilkkaana vellovaa puheenjohtajapeliä Imatralla tiistaina sanomalla, että henkilökeskustelun aika on vasta ensi keväänä. Hän aikoo itsekin paljastaa vasta silloin, pyrkiikö toiselle kolmivuotiskaudelle.
Neuvo oli hieman erikoinen, sillä Heinäluomalta puuttuu sellainen auktoriteetti SDP:ssä, että hän saisi suut tukkoon julkisilla vetoomuksilla. Puheenjohtajaspekulaatio jatkuu yli talven, sanoi hän mitä hyvänsä. Vain jos SDP:n gallup-kannatus räjähtää kovaan nousuun talven mittaan, kritiikki vaimenee.
Asioita seuraavat osaavat päätellä, että Heinäluoma jatkaa ilman muuta puheenjohtajana, jos hänellä vain on edellytyksiä tulla uudelleenvalituksi. Hän pääsi jo mukavasti vallan makuun valtiovarainministerinä. Vaihtoehtona spekuloitu, Lauri Ihalaiselta vapautuva SAK:n puheenjohtajan tehtävä on hänen näkökulmastaan epäkiinnostava vaihtoehto suuren puolueen johtamiseen verrattuna. Heinäluoma teki perusvalintansa jo silloin, kun hän lähti SAK:sta politiikkaan.
Lisäksi näyttää siltä, että tulopolitiikan kulta-aika Suomessa voi olla ohi. SAK:n johtaminen muuttuu puuhasteluksi, mielipidevaikuttamiseksi ja edustamiseksi, jos keskusjärjestöt eivät tee enää tulosopimuksia. SAK:n status putoaa ja liittojohtajien nousee. SDP:n puheenjohtajana Heinäluoma voi elätellä toivoa pääministerin salkusta tai jostakin muusta vaikutusvaltaisesta ministerin virasta.
Heinäluoma on mainettaan paljon parempi poliitikko ja puoluejohtaja. Hänen ongelmansa on siinä, että häntä vaivaa vaalitappion jälkeen kaksinkertainen uskottavuus- ja imago-ongelma. Heinäluomalla on nuorisopolitiikan ja SAK:n ajoilta vanhoja rasitteita, jotka heijastuivat aivan ilmeisesti vaalitulokseen. Monet näkivät hänessä yhä kabinettijuonittelijan ja ay-lobbarin. Hän ei ehtinyt luoda nahkaansa uudelleen ennen eduskuntavaaleja.
Vaalit aiheuttivat hänelle uuden ja vielä vakavamman imagovamman: ihmiset näkevät hänessä nyt myös epäonnistuneen puoluejohtajan, joka tyri SDP:n vaalivoiton. Totta tai ei, noin puhe kulkee, ja mitä enemmän demarit spekuloivat henkilövaihdoksilla, sitä tukalammaksi käy Heinäluoman asema.
Jokainen lausunto, jossa pohditaan tai etsitään muita mahdollisia nimiä SDP:n johtoon, syö Heinäluoman uskottavuutta. Tätä taustaa vastaan on helppo ymmärtää, miksi hän haluaa rauhoittaa henkilökeskustelun ensi kevääseen asti. Heinäluomalle ei kunnian kukko laula, jos veivaus jatkuu.
Heinäluoman vene vuotaa nyt molemmista päistä, sekä vasemmalta että oikealta. Tuomiojalainen siipi, jolla on vahva asema SDP:n eduskuntaryhmässä, ei ole niellyt koskaan Heinäluoman valintaa. Vaalitappion jälkeen kritiikkiään ovat voimistaneet kulissien takana myös SDP:n lipposlaiset, jotka katselivat jo alun alkaen Heinäluoman valintaa puoluejohtajaksi nenänvartaan pitkin.
Paavo Lipposen taustaryhmät ovat pitäneet toistaiseksi lojaalisuussyistä mölyt mahassaan. Heinäluoman tuki tulee järjestöaktiiveilta ja ay-liikkeestä, mutta SAK:n demaripiireissäkin pyllähdys oppositioon on pannut jotkut epäröimään, tekivätkö he virheen ajaessaan Heinäluoman Lipposen seuraajaksi.
Heinäluoma ei ole silti vielä selkä seinää vasten. Demareilla kun ei ole ollut toistaiseksi esittää hänelle edes spekulatiivista vastaehdokasta, joka kohauttaisi. Maria Guzeninalla ja Jutta Urpilaisella leikittely kertoo vain puolueen johtajapulan vakavuudesta. Heinäluomalle hävinnyt Erkki Tuomioja on yhä mahdollisten haastajien ykkönen.