Reilun viikon päästä SDP:n puheenjohtajan paikalta väistyvä Eero Heinäluoma yllätti loppusuoralla omankin väkensä. Hän ryhtyi kauppaaman yllätysnimeä, vasemmistoliiton entistä puheenjohtajaa Suvi-Anne Siimestä puolueen potentiaaliksi presidenttiehdokkaaksi.
Heinäluoma jakeli viikonvaihteen Ilta-Sanomissa vuolaasti kehuja Siimekselle. Hänestä Siimes edusti jo aikanaan uuden ajan poliitikkotyyppiä, joka katsoo asioita perinteisten raja-aitojen yli niin kuin presidentin pitää tehdä.
Siimes on ajattelultaan hyvin moderni ja kansainvälinen yleishumanisti. Kansalaiset arvostivat hänen itsenäisyyttään ja poliittista osaamistaan, demaripomo suitsuttaa.
Kehut ovat tietysti musiikkia Siimeksen korville. Suin päin hän ei kuitenkaan Heinäluoman koukkuun tartu. Siimes sanoo seuraavansa monen muun suomalaisen tavoin sitä, miten presidentin tehtävän ulkopoliittisen vallan parlamentarisointi edistyy.
Siimes julistautuu ulkopoliittisesti vallattoman presidentin kannattajaksi. Hänen mielestään vallatonkin presidentti voi olla arvovaltajohtaja.
Mutta mikä sai Heinäluoman heittämään Siimeksen nimen esiin jo nyt? Ovathan seuraavat presidentinvaalit vasta vuonna 2012. Miksi väistyvä puheenjohtaja nosti presidenttiasian esiin eikä jättänyt sitä seuraajansa päänsäryksi?
Ensimmäinen ja helpoin vastaus on, että Heinäluoma heitti ilmaan koepallon.
Toisaalta se kielii SDP:n hädästä. Puolueella ei ole vetävää nimeä takataskussa. Paavo Lipponen on kieltäytynyt jo aikaisemmin. Nyt hänellä tulee ikäkin vastaan. Heinäluomalla puolueen on ihan turha lähteä kalaa yrittämään presidentinvaaleissa.
Demareiden mahdollisena ehdokkaana on pyöritelty vain yhtä nimeä: Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikasta. Hän on antanut ymmärtää viihtyvänsä pankissa toisenkin kauden. Lisäksi Liikanen voi persoonana olla sen verran vikkeläliikkeinen ja vallanhaluinenkin, ettei hän tosipaikan tullen vallattoman valtionpäämiehen roolia edes lähde tavoittelemaan. Ja jos lähtee, sytyttääkö hän kansaa?
Todennäköisesti Heinäluoma on pohtinut tätäkin puolta asiassa. On vaikea uskoa, että hän ihan huvikseen lähti Siimeksen ja toisena uutena tarjokkaana esiin tuomansa kansanedustaja, ex-piispa Ilkka Kantolan nimeä nyt julki tuomaan. Pelkän sunnuntaiajattelun hönkäys tämä ei Heinäluomalta ollut.
Hän on ihan varmasti reagoinut siihen, että presidenttikeskustelussa pyörii oikeastaan vain yksi nimi, eduskunnan puhemies Sauli Niinistö. Tässä mielessä Heinäluoman ulostulo ei ollut ihan pöljä taktinen veto.
Ainakin se herätti hämmennystä. Mielikuvissakin voi ajankuluksi ryhtyä makustelemaan asetelmaa Niinistö-Siimes.
He johtivat aikoinaan yhdessä valtiovarainministeriötä. Yhteistyö pelasi hyvin ja jälkikäteen kumpikin kiitteli toistaan kirjoissaan.
Vasemmistoliitossa ei luonnollisesti hurrata Heinäluoman ajatukselle. Vaikka Siimes 2000 johdatti puolueväkensä suoraan Tarja Halosen tueksi, ei Martti Korhonen tekisi samaa ainakaan siinä tapauksessa, että demareiden ehdokas on Siimes. Koko vasemmiston yhteistä ehdokasta hänestä on vaikea saada.
Ehkäpä Heinäluoman nimipuntarissa on painanut se, että nyt pitää saada ehdokas, joka vetoaa perinteistä puoluekarttaa laajemmin ja suureen keskiluokkaan. Tähän muukin SDP:n uudistuskampanja pohjaa.
Moni SDP:n kärkinimi pitää tosin outona yhtälönä, että puolue turvautuisi presidentinvaaleissa vasemmalla olevan puolueen ex-puheenjohtajaan. Heinäluoman koepallo ei saanut ilmaa alleen.
Puheenjohtajakisan ennakkosuosikki Jutta Urpilainen sanoi suoraan, että nyt ei ole SDP:n presidenttiehdokaskeskustelun aika. Hän toivoo, että ehdokas löytyy aikanaan puolueen sisältä.
Jos Heinäluoman taka-ajatuksena oli torpata Erkki Tuomioja tie tukkoon tälläkin polulla, yritys epäonnistui. Tuomioja ilmoitti, ettei hän pyri ikinä ehdolle presidentin tehtävään. Hänkään ei lämpene puolueen ulkopuolisille ehdokkaille ja pitää asialla spekulointia turhan ennenaikaisena.
Eduskuntanryhmän puheenjohtaja Tarja Filatov ei "kauhean paljon innostu" Siimeksen nimestä. Hänestä puolueen ulkopuolisen presidenttiehdokkaan nimeäminen ei kuitenkaan olisi mikään mahdoton ajatus. Filatov muistuttaa, että Martti Ahtisaari tuli aikanaan ehdokkaaksi puolueorganisaation ulkopuolelta. Tosin hän oli SDP:n jäsen.
Siimeskin pohti ensin demareihin siirtymistä, mutta jätti lopulta politiikan ja lähti lääketeollisuuden lobbariksi. Tuskin hän istuu Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajana eläkeikäänsä saakka.
Mutta neljä vuottakin on pitkä aika. Ensin pitää tietää sekin, mitä SDP:n uusi puheenjohtaja ajattelee.