Vaikka hallituskumppani keskustan saunassa palaa, ei SDP:ssä ole varaa ilkkumiseen. Demareilla ei ole syytä minkäänlaiseen iloon siitä, että julkisuuden silmä tuijottaa nyt keskustaan. Oireetonta ja ongelmatonta ei tuleva elo ole sosialidemokraattien omissakaan joukoissa.
Puolueen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Eero Heinäluoman kasvoista saattoi jo presidentinvaalituloksen selvittyä lukea, että edessä on tuskainen taival. Menihän tiukan vaalituloksen myötä pirstaleiksi se mielikuva, minkä Heinäluoma halusi itsestään jo vihdoin viimein antaa. Vaalit eivät tehneet hänestä lopputuloksesta huolimatta suurta ja voitokasta puoluejohtajaa.
Heinäluomaan puoluejohtajana kohdistuneet odotukset - monen mielestä jopa ylioptimistiset odotukset - eivät viime syksyn aikana saaneet kantavaa ja kestävää pohjaa edes SDP:n eduskuntaryhmässä. Joulun alla seitsemän edustajaa lipesi ruodusta varallisuusverosta päätettäessä. Tyytymättömyys Heinäluoman tapaan hoitaa asioita on aiheuttanut laajemminkin nurinaa.
Nyt Heinäluoman asema on entistä tukalampi. Hän on kahden rintaman puristuksessa, omiensa ja hallituskumppani keskustan.
SDP:ssa moni lähtee nyt siitä, että Heinäluoman olisi kiireesti lyötävä nyrkkiä pöytään. Tehtävä pääministerin ja keskustan puheenjohtajan Matti Vanhasen kanssa yksiselitteisen selväksi, että sosialidemokraatit eivät ryhdy maksamaan laskua Vanhasen presidentinvaalitappiosta. Vastuuta Vanhasen heikosta menestyksestä ei voi siirtää SDP:lle.
Osin tästä on demareiden mielestä kyse, kun keskustassa vaaditaan hallituspolitiikassa puolueen oman linjan terävöittämistä. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli myönsi juuri suoraan, että keskustan kentälle on luotu ylisuuria odotuksia. Siksi pitäisi saada muutos hallituspolitiikkaan.
SDP:stä vastataan, että keskustan vaalilupaukset ja hallitusohjelman kirjaukset ovat kaksi eri asiaa.
Heinäluomalla on näytön paikka siinä, ettei hallitusohjelmasta lipsuta. Samaan aikaan hän joutuu itsensä ja omiensa kanssa painiin kaksoisroolistaan.
Viime aikojen puheet budjettikehyksistä antavat viitteitä siitä, että Heinäluoma aikoo ensisijaisesti olla valtiovarainministeri ja vasta toissijaisesti SDP:n puheenjohtaja. Tämä kismittää omia.
Se voi pahimmassa tapauksessa lämmittää uudestaan ja jopa laajentaa SDP:n eduskuntaryhmän vuodenlopun kapinan.
Pinnan alla kytee monenlaisia epäluuloja ja pelkoja siitä, että Heinäluoma ei ole ottanut opikseen, vaan tekee kehysneuvotteluissakin pieniä paketteja pienen porukan kanssa. Ryhmällä on kuitenkin tulevien eduskuntavaalien vuoksi entistä suurempi tarve päästä sanomaan oma sanansa hallituskauden lopun päätöksiin ja mahdollisiin vaalitäkyihin.
Enää ei käy se, että Heinäluoma panee ryhmän vain nielaisemaan asioita, joista on sovittu ryhmää kuulematta. Heinäluoman pitää löytää jatkossa aikaa myös omien kuulemiseen ja hoitamiseen ajoissa. Vain näin hän varmistaa samalla myös oman selustansa.
Heinäluoma on kevään aikana monen suurennuslasin alla. SDP:ssäkin tilanne voi muuttua suorastaan räjähdysalttiiksi, jos alkaa näkyä merkkejä siitä, että keskusta onnistuu iltalypsyssään.
Moni kaipaa häneltä pikareagointien sijasta ennen muuta määrätietoista asiajohtamista. Heinäluoman todetaan olevan vielä liiaksi SAK:laisten toimintatapojen, julkisuuskuvan ja galluppien perässä juoksemisen vanki.
Monelle eduskuntaryhmässä on tullut jo ikävä Paavo Lipposta, jolla oli selkeä suunta ja linja. Olkoonkin, että Lipponenkin vei sen tarvittaessa jyräten läpi.
Heinäluoman katsottiin kriisinhallintalaissakin hötkyilleen liikaa, kun hallitus lähti muuttamaan perustuslakia. Syntyneestä ongelmasta ulospääsy voi olla vaikeampaa kuin hallitus luuli. Osa eduskuntaryhmistä on asettumassa vastahankaan.
Heinäluoman ryhmän runnauksessa ja ojennukseen panossa joitakin ärsyttää myös, että hänen sanotaan olevan kärkkäästi työntämässä kokeneiden edustajien otsalohkoa seinään, vaikka ei itse ole ehtinyt kunnolla opiskella eduskunnan työtapojakaan.
Sosialidemokraatit odottavat nyt puheenjohtajaltaan ryhdistäytymistä ja määrätietoisuutta.
Jankkaaminen ja pelottelu porvareiden kassakaappisopimuksella on monen mielestä syytä lopettaa. Sitä pidetään turhana varjonyrkkeilynä, jopa veren kaivamisena nenästä. Asian liian pitkä vatvominen voi kapsahtaa lopulta omaan nilkkaan.
Tärkeämpänä SDP:ssä pidetään nyt omien kipupisteiden lääkitsemistä.