SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma on politiikan monitoimimies. Kansanedustajan vastuullisen työn ohella hän hoitaa SDP:n puoluesihteerin tehtäviä, joihin kuuluu muiden muassa keskustan paimentaminen, jotta se pysyisi hallituksessa ruodussa. Se ei kuitenkaan tarmokkaalle miehelle riitä. Puoluesihteerin ominaisuudessa hän kantaa huolta myös tasavallan presidentin viran säilymisestä SDP:n läänityksenä.
Kolumnissaan sanomalehti Ilkassa Heinäluoma kysyi torstaina, voisiko keskusta harkita istuvan presidentin tukemista. Hän muistutti, että sosiaalidemokraatit ovat olleet keskustalaisen presidentin kannalla neljä kertaa. SDP tuki kerran Kyösti Kalliota ja kolme kertaa Urho Kekkosta.
Heinäluoma voisi tutustua hivenen tarkemmin Suomen poliittiseen historiaan. Kekkosta SDP tuki pakosta, kuten muutkin puolueet - keskusta/maalaisliittoa lukuunottamatta. Puolueet ja poliitikot saivat valtansa vain presidentin kautta. Tuon ajan menettelytapoihin ei enää kannata vedota.
Kyösti Kallio taas valittiin presidentiksi 1937, kun SDP halusi varmistaa, ettei Svinhufvudia valittu uudelleen. Kuninkaantekijöitä olivat kuitenkin RKP:n valitsijamiehet: he kieltäytyivät äänestämästä Ståhlbergia ensimmäisellä kierroksella, vaikka tiesivät päätöksensä jälkeen Kallion tulevan valituksi. Kunnia niille, joille kunnia kuuluu, ei SDP:lle.
Presidenttipelissä ei enää kannata vedota menneiden vuosikymmenten lehmänkauppoihin. Suora kansanvaali on muuttanut vaalikampanjan asetelmat. Siksi Heinäluoman esityksen voikin tulkita kampanjan avaukseksi. Vaikka presidentti Tarja Halonen ei ole vielä kertonut, onko hän halukas jatkamaan, Heinäluoma tuskin houkuttelee tukijoukkoja Halosen taakse ilman tietoa tai käsitystä jatkohaluista. Muutenhan SDP syyllistyisi samaan kuin viime vaalien alla, jolloin puolue suhmuroi Martti Ahtisaaren jatkomahdollisuudet.
Heinäluoman ehdotus on muutenkin merkillinen. Halosen suosio on käsittämättömän korkea demokratiassa. Yleensä kannatusprosentit lähentelevät sataa vain diktatuureissa. Epäilemättä prosentit laskevat, kun vaalitaistelu käynnistyy. Halosen asema on silti niin vahva, että jo se saattaa vaikeuttaa painavien poliitikkojen halua asettua Halosen kilpakumppaniksi.
Keskustan puoluesihteeri Eero Lankia torjui Heinäluoman ehdotuksen huomauttamalla, että suurella puolueella pitää olla oma presidenttiehdokas. Vaihtoehtoja tarvitaan jo demokratian takia. Kun Halosen kausi päättyy keväällä 2006, Suomessa on eletty demaripresidenttien kautta 24 vuotta. Jatkoaika kasvattaisi sen 30 vuoteen.
paakirjoitus@kaleva.fi