SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma kalastelee vaarallisilla vesillä maahanmuuttopuheillaan.
Suomessa on alettu viime aikoina keskustella vilkkaasti maahanmuuttopolitiikasta. On sinänsä hyvä, että aiemmin vaikeaksi koetusta aiheesta taitetaan peistä. Mamu-keskusteluun liittyy kuitenkin suuri vaara: tarkoitushakuiset puheet antavat helposti käyttövoimaa populismille ja rasismille. Kun keskusteluun sekoittuu vielä puoluepolitiikka vaalien alla, ollaan äkkiä liukkailla jäillä.
Sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilainen kohautti jokin viikko sitten "maassa maan tavalla" -lausahduksellaan. Sen saattoi vielä tulkita puolihuolimattomaksi heitoksi, mutta SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Eero Heinäluoman haastattelu (Hbl 24.4) osoitti jo, että demarit tekevät maahanmuuttopolitiikasta keppihevosta ensi vuoden eduskuntavaaleihin.
Heinäluoman mielestä hallituksen maahanmuuttopolitiikka on mennyt päin mäntyä, eikä hän näe edellytyksiä lisätä työperäistä maahanmuuttoa seuraavalla vaalikaudella. Heinäluoma järkeili, että lisäämällä sitä vietäisiin työpaikkoja suomalaisilta, mikä kiihdyttäisi rasismia. Hän töräytti jopa, ettei maahanmuuttoministeriä tarvita.
Energisen ryhmäjohtajan sanat ovat varmaan pikkunäppärää vaalitaktikointia, mutta pidemmällä tähtäimellä ja asiapohjaltaan ne eivät pidä vettä. Väestön voimakkaan ikääntymisen myötä työperäisiä maahanmuuttajia tarvitaan lähivuosina paljon nykyistä enemmän. Ja koska Suomessa on kysymys nyt muutamista tuhansista maahanmuuttajista vuodessa, Heinäluoman puheet työpaikkojen viemisestä suomalaisilta ovat falskeja.
Suurimman oppositiopuolueen ja perinteisestä vastuullisuudestaan tunnetun puolueen korkean edustajan suusta kuultuina Heinäluoman linjaukset ovat kahta puistattavampia. Poliitikoilla on erityisen suuri vastuu pitää helposti ylikierroksille kiihtyvä ulkomaalaiskeskustelu asiallisissa uomissa eikä lietsoa sitä.
Heinäluoman linjaukset ovat omiaan viemään alkuun saatua hyvää keskustelua väärille urille. SDP:ssä näytetään päätetyn, että puolueen on voitettava vaalit hinnalla ja keinoilla millä hyvänsä. Osaksi vaalitaktiikkaa on otettu opportunistinen kalastelu samoilla vesillä etenkin perussuomalaisten kanssa aivan kuin taloudellinen tilanne ja työttömyys eivät antaisi SDP:lle kylliksi asiapohjaisiakin vaaliaseita.
Kun Eurooppa- ja maahanmuuttoministeri Astrid Thors sai jokin viikko sitten jopa tappouhkauksen, hallituksen muilta ministereiltä kesti häpeällisen kauan rientää kollegansa tueksi. Tämä ei onneksi toistunut nyt, vaan esimerkiksi pääministeri Matti Vanhanen ja ulkoministeri Alexander Stubb esittivät heti vastalauseensa Heinäluomalle. Sen sijaan perussuomalaisten Timo Soini toivotti Heinäluoman tervetulleeksi puolueensa linjalle.
Heinäluoma väänsi haastattelussaan maahanmuuttopolitiikasta hallitus--oppositio-asetelmaa. Jakolinja ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Hänen sanansa eivät saa onneksi tukea edes kaikilta puoluetovereilta. Euroedustaja Liisa Jaakonsaari varoitti jo ennakkoluulojen ruokkimisesta. SDP:n nykyjohdon jotkin muutkin linjaukset ovat nostaneet perusteltua arvostelua puolueen riveissä.
SDP:n johto näyttää lähteneen monissa asioissa tielle, jolla puolue ei ole perinteisesti kulkenut. Tällainen ei olisi järin huolestuttavaa, jollei kysymys olisi yhdestä kolmesta suuresta puolueesta. Politiikan luonteeseen toki kuuluu, että oppositiossa lauotaan kovia ja että hallituksessa tuollaiset puheet unohdetaan. Puolueen tuleekin pyrkiä valtaan, mutta tarkoituksen ei pidä tässäkään pyhittää keinoja.