Sosiaalidemokraattien ahdinko syvenee. Perinteikäs presidentti- ja valtionhoitajapuolue on kohdannut yllättäviä vaikeuksia. Se ei tahdo löytää keskuudestaan edes yhtä halukasta presidenttiehdokasta.
Tilanne poikkeaa tavanomaisesta. Vastaavaa neuvottomuutta saati nihkeyttä ei ole koettu SDP:ssä vuosikymmeniin. Voisi helposti luulla, että yhdelle suurimmista puolueista löytyisi vaivattomasti ehdokas, jolla olisi halua, kykyä ja kunnianhimoa asettua ehdolle merkittävään valtiolliseen tehtävään.
SDP:n todennäköisenä presidenttiehdokkaana pidetty Eero Heinäluoma ilmoitti maanantaina, ettei lähde ehdolle. Tuumailu vuoden takaisesta puntaroinnista ei ole muuttunut. Uudet vetoomukset herättivät kipinän, mutta eivät ehdokkuuteen ja kampanjan vetämiseen tarvittavaa roihua.
Heinäluomaa ennen toinen varteenotettava ehdokas Jutta Urpilainen kieltäytyi kunniasta. Myös ehdokkaan mitat täyttävät Erkki Liikanen, Erkki Tuomioja ja Liisa Jaakonsaari ovat sanoneet ei.
Heinäluoma heittikin pallon SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteelle, jonka on etsittävä vetovoimaisia ehdokkaita, tai edes ehdokasta. Rinteen vaikea tehtävä on luotsata puolue kunnialla presidentinvaaliin, jos ei muuten niin löytämällä itsestään presidentillisiä ominaisuuksia.
SDP:n rivit ovat pahasti hajalla. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön valitsijayhdistyksen vauhdikkaasti liikkeelle lähtenyt nimienkeruu näyttää hyydyttäneen osan demareista.
Tuomioja ehti jo aprikoida, onko puolueella edes tarvetta asettaa omaa ehdokasta, koska monet demarit tukevat Niinistöä. Ideologinen loikka olisi lyhyt, koska Niinistö on hänestä suoriutunut ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoidosta demareita miellyttävällä tavalla.
Tuomiojan mukaan kansallinen tai sosiaalidemokraattinen intressi ei nyt puhu sen puolesta, että presidenttiä olisi perusteltua vaihtaa. Jaakonsaari ihmettelee Tuomiojan kantoja. Mikäli puolueella ei olisi omaa ehdokasta, vihreiden Pekka Haavisto olisi Jaakonsaaren mielestä huomattavasti luontevampi vaihtoehto kuin Niinistö.
Tilanne on vähintäänkin kiusallinen ja asettaa Rinteelle paineita. SDP:n kellokkaat nokittelevat toisiaan siitä, kenen tueksi kannattaisi asettua sen sijaan, että etsisivät sopivaa ehdokasta omista joukoista.
SDP:llä ei pitäisi olla mitään syytä nostaa käsiään pystyyn. Suomessa on vakiintuneet poliittiset olot, demokratia on terveellä pohjalla ja parlamentarismi toimii.
Vaikka Paavo Lipposen äänisaalis viime kerralla oli pettymys, sen ei luulisi säikäyttävän puoluetta, jolla on vuodesta 1982 lähtien ollut viisissä presidentinvaaleissa voittanut ehdokas.
Rinne pitää kiinni siitä, että puolueella on oma ehdokas. Valinta saattaa venyä elokuulle. Aikaa on riittävästi, sillä kampanjavauhtiin päästään vasta myöhemmin syksyllä.
Pelikentän vapaaehtoinen luovuttaminen olisi uusi paha merkki sosiaalidemokratian kroonisesta kriisistä.