Nyt pitäisi omistaa se Pertti Paasion kuuluisa työväentalon nenä, jotta uskaltaisi sanoa, ratkaistiinko SDP:n kunnallisvaalivoitolla jo puolueen puheenjohtajataisto. Vikkelimmät vetivät rohkeasti sen johtopäätöksen, että puolueen seuraavan puheenjohtajan nimi on Eero Heinäluoma.
Politiikassa kahdeksan kuukautta on pitkä aika. Ennen ensi kesän puoluekokousta SDP:ssäkin ehtii tapahtua paljon. Todennäköistä on, että vaalihybriskin kestää vain kuluvan viikon, mutta sitten on pakko palata arkitodellisuuteen.
Vielä ei varmasti tiedetä jättääkö Paavo Lipponen SDP:n puheenjohtajuuden kesäkuussa Jyväskylässä pidettävässä puoluekokouksessa. Tämä tosin on erittäin todennäköistä.
Revanssi keskustasta maistui Lipposesta hunajaiselta. SDP:n puheenjohtaja hykerteli vaalivalvojaisissa kuin kermaa latkinut kissa. Suu oli leveämmässä virheessä kuin siinä kuuluisassa Hangon keksimainoksessa. Heinäluoma piti naamansa pikkuisen paremmin kurissa, mutta voiton pulleus loisti hänenkin olemuksestaan kauas.
Kunnallisvaalitulos kiistatta vahvisti Lipposen ja Heinäluoman akselia. Puheenjohtajapeliä, joka alkaa vasta kiihtyä, se ei vielä ratkaissut.
Puoluevaltuustoa johtavan ex-kansanedustaja Jukka Mikkolan viikon takainen vetoomus siitä, että puheenjohtajakilpaa ei ole vielä syytä avata, jää tuuleen huuteluksi.
Eikä pitkään eduskunnassa istunut ja varapuhemiehen paikalta vapaaehtoisesti sivuun jäänyt Mikkolakaan niin seniili tai naiivi ole, että olisi kuvitellut vetoomuksensa hillitsevän peliä ja tukkivan suita. Hän lausui mitä lausui pelkkänä uskollisuuden osoituksena ja työrauhan hakuyrityksenä nykyjohdolle.
Puolueväelle on täysin mahdotonta panna suitsia suuhun. Se puhuu siitä, mistä puhuttaa. Nyt kenttäväki ryhtyy tosissaan puntaroimaan, kenet nostaa kalifiksi Lipposen paikalle.
Piut´paut Mikkolan jarrutukselle antaa myös yksi potentiaalinen puheenjohtajaehdokas eli ulkoministeri Erkki Tuomioja. Noin viisi minuuttia Mikkolan vetoomuksen jälkeen Tuomioja vahvisti kertovansa aikeistaan kunnallisvaalien jälkeen, mutta ennen joulua. Ensimmäistä ilmoitusta siis odotellaan koska tahansa.
Jos Tuomioja lähtee kisaamaan puheenjohtajuudesta, hän haluaa aloittaa profiilin nostonsa ajoissa. Tuomioja saattaa myös lähteä kilpaan, vaikka tietäisi häviävänsä. Hän on ennenkin ollut mukana operaatioissa, joissa on pitänyt asiaa omaa nostettaan tärkeämpänä. Kyllä Tuomioja tiesi jo viime kerrallakin, ettei kukista Lipposta, mutta lähti silti puheenjohtajataistoon.
Heinäluoma tuskin sanoo selkeästi julkisuuteen mitään ennen Lipposen ulostuloa. Toisaalta ei hänen tarvitsekaan. Kaikki tietävät jo, että Heinäluoma haluaa puheenjohtajaksi. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki, jota puheenjohtajuus niin ikään houkuttaa, ei lausu ennen Lipponen ilmoitusta mitään lopullista. Näin toiminevat myös naisehdokkaina mainitut työministeri Tarja Filatov sekä sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre. Tuomiojan lisäksi ehkä vain oikeusministeri Johannes Koskinen tulee vielä tämän vuoden puolella ulos pyrkyilmoituksellaan.
Muita nimiä taistelukehään ei taida tulla. Demareiden puheenjohtajapörssiin ei ole pitkään aikaan ilmaantunut yhtään uutta nimeä. Aikanaan Lipposen perintöprinssinä pidetty eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman vain taisi tipahtaa lopullisesti kärryiltä Yleisradion johtajajupakan seurauksena.
Heinäluoma, jolla on isona apuna oma SAK-lainen taustansa, on jo pitkään ollut edellä muita. Hän on kiertänyt puoluesihteerinä ahkerasti kenttää, tehnyt itseään väelle tykö ja kuin ohimennen valjastellut puolueapparaattia pyrkynsä edistäjäksi.
Yhdessä vaiheessa Heinäluoma ryhtyi esiintymään puolueen äänitorvena niin tiuhaan tahtiin, että väki jopa hermostui kun aina ja ainoastaan puoluesihteeri oli äänessä. Koko viime kevään Lipposen katse oli suunnattu korkean EU-viran tavoitteluun. Puolueen johtaminen ei häntä tuntunut kiinnostavan, joten Heinäluoma sai häärätä rauhassa.
Omatkin tuskastuivat ja turkulainen kansanedustaja Heli Paasio parahti, että Lipposen on mahdollisimman pian kerrottava, että kuluva puheenjohtajakausi on hänen viimeisensä, jotta tilanne selkiytyy. Jos Lipponen ei ryhdistäydy, on hänen jätettävä puolue varapuheenjohtaja Tarja Filatovin käsiin välittömästi, Paasio vaati.
Heinäluoma oivalsi vihjeen ja otti vikkelänä miehenä muutaman taka-askeleen. Hän tietää itsekin, että jos pelin lopputulos alkaa näyttää liian selvältä jo nyt, se nostattaa helposti vastareaktion. Juuri tällaisessa asetelmassa harmaaksi moititulla, mutta annetut tehtävät tunnontarkasti hoitavalla Kalliomäellä saattaisi olla nostetta.
Heinäluoma on johtajan näköinen pitkä mies. Hän on taitava peluri ja supliikkimies, jonka kontaktipinnat ovat moninaiset ja laajat. Kunnallisvaalit antoivat hänelle uuden sulan puheenjohtajahattuun.
Heinäluoma vahvisti kiistatta asemiaan entisestään antamalla uuden voittoisan näytön strategin ja taktikon kyvystään. SDP:ssä on nyt entistä isompi joukko niitä, jotka uskovat vahvasti, että Lipposelta vapautuva puheenjohtajan nuija tipahtaa kuin kypsä hedelmä Heinäluoman käteen.
Erään arvion mukaan vain Heinäluoma itse voi töpeksiä puheenjohtajapelin niin, että menee maitohapoille.