Eero Olavi Heinäluoma, 197 cm. SDP:n uusi puheenjohtaja ja Matti Vanhasen hallituksen veres valtiovarainministeri huomataan, minne tahansa hän meneekin. Hujoppi erottuu päätä pitempänä muita.
Heinäluoman olemus on tullut tutuiksi suomalaisille, mutta puolen vuoden julkisuusrumba puoluejohtajana ja kolmisen kuukautta varapääministerinä sekä valtion ylimpänä kirstunvartijana eivät ole tuoneet häntä lähelle kansaa. Kuka Heinäluoma oikein on? Mitä taitavana mediaguruna pidetty mies ajattelee yhteiskunnan suurista linjakysymyksistä? Mihin suuntaan hän vie SDP:tä?
Onko hänen johtamansa SDP yhteiskuntaa uudistava voima vai jatkaako se jarrun painamista? SDP:hän on tehnyt niin milloin voimakkaammin, milloin pehmeämmin aina siitä lähtien, kun katto hyvinvointipalvelujen kasvattamiselle tuli Suomessa vastaan noin 15 vuotta sitten. Myös työmarkkinoiden suojajärjestelmiä on kyseenalaistettu yhtä kauan, mutta demarit ovat olleet tiukasti puolustuskannalla.
Rakenteiden uudelleenarvioinnin tarve syntyi rahamarkkinoiden vapautumisen takia. Sittemmin Suomi on siirtynyt koko painollaan avoimen talouden aikaan Euroopan unionin ja sen rahaliiton jäsenenä. Uudistuspaineet ovat kovat, ja omintakeisia rakenteita on yhä vaikeampia puolustaa ja ylläpitää.
Hieman kärjistäen voi sanoa, että SDP antoi Paavo Lipposen puheenjohtajakaudella ehkä merkittävimmän uudistuspanoksensa Suomen hyväksi Eurooppa-politiikassa. Lipposella oli suuria suunnitelmia - tai ainakin haaveita - myös maan uudistamisesta sisäisesti, mutta monet niistä kariutuivat tai vesittyivät hänen oman puolueensa ja ammattiyhdistysliikkeen vastustukseen. Monia pieniä uudistuksia on toki tehty, eikä unohtaa sovi myöskään yhtä suurta eläkepoliittista uudistusta.
Puoli vuotta SDP:n johdossa ja kolme kuukautta ministerinä on kelle hyvänsä häviävän lyhyt aika näyttää kyntensä. Sen takia on täysin ennenaikaista odottaa Heinäluomalta vielä tässä vaiheessa merkittäviä linjanvetoja tai lausuntoja. Saattaapa olla, ettei hän edes haudo mitään suuria. Niin voi ounastella ainakin sillä perusteella, että hän lanseerasi puheenjohtajakampanjansa aikana termin "pari piirua ihmisen suuntaan". Se ei ole mikään yhteiskunnallinen linjaus, vaan iskulause. Ilmaisu ei avautunut silloin, eikä se ole avautunut vieläkään.
Muutenkin Heinäluoma vasta ajaa itseään sisään SDP:n johtoon ja maan korkeimpaan poliittiseen eliittiin. Hänellä on myös tutustuminen kesken kollegoihinsa maailmalla, ja hänen kielitaitonsakin kaipaa petrausta.
SDP:n uuden johtajan ensi kuukaudet eivät silti ole menneet ohi huomaamatta. Hän on jättänyt jälkeensä puolessa vuodessa monia ristiriitaisia merkkejä. Hänen komein saavutuksensa on ilman muuta SDP:n syyskuinen ministeriruletti, jonka hän toteutti täytenä yllätyksenä juuri silloin, kun maata olivat alkaneet kiertää puheet hänen päättämättömyydestään.
Heinäluoma on myös saanut lunta tupaan - ensimmäisen kerran jo kesäkuumalla. Hän joutui kesäkuussa puolueessaan melkoiseen ryöpytykseen, kun hän hyväksyi hallituksen suunnitelmat lakkoilevien rajavartijoiden kuriin panemiseksi. Heinäluoma unohti informoida omaa eduskuntaryhmäänsä.
Osa ryhmän jäsenistä antoi ilmeisen mielellään sapiskaa Heinäluomalle, kun tilaisuus tuli. Hän ei nimittäin nauttinut puoluesihteerinä eikä nauti myöskään puheenjohtajana varauksetonta kannatusta ryhmässään, kuten nähtiin puoluekokouksessa kesäkuussa. Yllättävän moni kansanedustaja marssi pönttöön puhumaan Erkki Tuomiojan puolesta.
SDP:n eduskuntaryhmä on vaikea pideltävä. Sen Heinäluoma joutui toteamaan viikolla. Muutama demarikansanedustaja kieltäytyi tukemasta budjettiäänestyksessä omaa valtiovarainministeriään ja hallituksen esitystä varallisuusveron poistosta. Ehkä Heinäluomaa lohduttaa, että myös Lipponen oli usein kovilla ryhmänsä kanssa etenkin ensimmäisellä pääministerikaudellaan.
Vahingosta viisastuneena Heinäluoma informoi ajoissa eduskuntaryhmäänsä hallituksen kaavailemasta onnettomasta perustuslakiuudistuksesta, mutta unohti puhemies Paavo Lipposen. Tämä sai tiedon ulkomaille vasta vähän ennen asian tuloa julkisuuteen, ja se näkyi Lipposen tv-lausunnoissa toissa lauantaina. SDP:n uusi johtaja ei saanut edeltäjältään tukea perustuslakiuudistukselle ja presidentin vallan kasvattamiselle.
Valtiomiessarjaan kohonneen Lipposenkin alku SDP:n johdossa oli takkuinen. Heinäluoman kohtaamat vaikeudet ovat olleet toistaiseksi lähinnä myrskyjä vesilasissa, ja olennaista tuiverruksen keskellä on se, millaiseksi hänen linjansa muodostuu yhteiskunnan modernisoinnissa. Niin kauan kuin SDP painaa jarrua, Suomi ei voi uudistua aidosti.
Todellinen johtajuus syntyy tekojen kautta - tai on syntymättä. Heinäluoma on väläytellyt puoluejohtajana lähinnä pelimiehen taitojaan, ja häntä rasittaa yhä SAK-tausta. Arvoitus alkaa ratketa viimeistään ensi vuonna, jolloin hallitus aikoo päättää kuntauudistuksesta ja Heinäluoma joutuu puolustamaan kunnallista veromalliaan. Se olisi toteutuessaan suuri rakenneuudistus.