Olli Vehviläinen-Attila Pók (eds.): Hungary and Finland in the 20th century. Studia Historica 68. SKS 2002.
Vaikka Suomella ja Unkarilla ei ole muuta yhteistä kuin kymmenkunta sanaa, myyttinen sukulaisuus saa tutkijat mielellään hakeutumaan toistensa seuraan. Näin historioitsijatkin.
Tämän antologian aineisto perustuu Helsingissä 1998 pidettyyn kongressiin, jossa tarkasteltiin vertaillen maiden vaiheita 1900-luvulla, etupäässä sotien välisenä aikana ja kylmän sodan kuluessa.
Historiantutkijoiden tekstit eivät yleensä ole kovin luettavia enempää suomeksi kuin englanniksikaan, mutta teoksessa on aiheeltaan monta kiinnostavaa artikkelia. Esipuheessa toimittajat kyllä liioittelevat väittäessään Suomen olleen itsenäistyttyään vakaa demokraattinen tasavalta. Punaisten jälkikohtelu, lapuanliike ja 30-luvun poikkeuslait puhuvat toista.
Toinen toimittajaAttila Pók selvittää Unkarin syntipukkiajattelua ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Maa menetti sodan häviäjänä yli puolet alueestaan, ja uusien rajojen taakse jäi miljoonien unkarilaisia vähemmistöjä. Tälle shokille piti löytää syntipukit.
Yllättävää kyllä sosialismin romahdettua 1989 etsittiin taas systeemiin syyllisiä. Konservatiivien ja demarien mutapaini on yhä aika likaista.
Erityisen selvästi maiden kohtalot kulkivat eri teitä toisen maailmansodan aikana, vaikka akselissa oltiinkin. Unkarilaiset fasistit, nuoliristiläiset saivat vaaleissa 1939 neljänneksen äänistä, ja 1944 Nuoliristi sai kaiken vallan toteuttaa vasallina Saksan pyrkimyksiä mm. holokaustissa. Näitä vaiheita selvittää Péter Sípos.
Suomessa natsien aateveli IKL pidettiin visusti valtiojohdon ulkopuolella.
Vesa Saarikoski vertailee maita kylmän sodan aikana. Hyvin erilaisia olivat puolueeton mutta Neuvostoliitosta läheisriippuvainen Suomi sekä Moskovan leiriin tiukasti kytketty Unkari, joka kyllä Kádarin aikana oli "leirin hauskin parakki".
Mutta jotakin yhteistäkin oli: molemmat kuuluivat Länsi-Euroopan ja Neuvostoliiton väliseen harmaaseen balto-balkanilaiseen vyöhykkeeseen - käyttäen israelilaisen politologin S.N. Eisenstadtin käsitettä.