Suomessa asuvilla itäkarjalaisilla on lämmin suhde Ouluun. Kaupunki on toiminut asuinpaikkana sadoille Venäjän rajan takaa Aunuksesta ja Vienasta aikanaan tulleille ihmisille. Historiallisten siteidensä vuoksi Oulu on valittu kuluvana viikonloppuna karjalaisille ja karjalaisuuden ystäville tarkoitetun vuosikokouksen ja heimojuhlan pitopaikaksi.
Niiden äärellä on hyvä matkata hetkeksi menneisyyteen Oulun yliopiston historian laitoksen tutkijan ja opettajan Seija Jalaginin kanssa.
"Suomeen saapui vuonna 1922 Karjalan kansannousun johdosta yli 11 000 itäkarjalaisen pakolaisaalto, joista iso osa päätyi Ouluun. Asiakirjojen mukaan nuorin tulijoista oli sylivauva, vanhin 95-vuotias", Jalagin selittää. Kaikki kynnelle kykenevät ohjattiin töihin muassa maatiloille ja rakennustyömaille.
Merkittävimpien työllistäjien joukkoon kuuluivat sahat. Itäkarjalaisia työskenteli Oulun seudulla muun muassa Martinniemessä, Pateniemessä ja Varjakassa sekä Kemin Veitsiluodossa ja Laitakarissa. Niiden yhteyteen syntyi itäkarjalaisia yhteisöjä, joissa vaalittiin perinnettä virittelemällä Karjala-kerhoja, näytelmiä ja pelaamalla kyykkää. Identiteettiä piti yllä omaleimainen, laulava kieli, jota suomalaisetkin ymmärsivät. Samoin siinä auttoi ortodoksinen uskonto, ruuat ja tavat.
"Alkuvaiheessa moni uskoi vielä joskus palaavansa takaisin synnyinmaahan", Jalagin huomauttaa.
Aina arki ei ollut helppoa. Tulijoita nimiteltiin ryssiksi tai vieläkin alentavammin pikkuryssiksi. Suurin osa itäkarjalaisista koetti sulautua suomalaisten joukkoon, muuttua ikään kuin näkymättömiksi. Yksi osa tätä oli nimen suomentaminen. Loginoffeista ja Terentjeffeistä saattoi tulla vaikkapa Heikkisiä ja Timosia.
Saapuneiden itäkarjalaisten joukossa oli ihmisiä, jotka eivät selvinneet uudessa maassa ilman apua. Heitä varten perustettiin kaksi vastaanottokeskusta, toinen Ouluun Maikkulaan ja toinen Kotkan lähelle Kyminlinnaan. Näistä Oulun vastaanottokeskus toimi pidempään, vuoteen 1970 asti. Sen yhteydessä toimi ennen viime sotia myös pakolaiskansakoulu ja oppilaskoti.
Osa itäkarjalaisista palasi myöhemmin kotimaahansa. Suomeen jäi arviolta 6 000 itäkarjalaista. Ajan myötä he sekoittuivat suomalaisiin.
Side synnyinmaahan ei ole katkennut kuitenkaan kokonaan, vaan se on päinvastoin vahvistunut Venäjän rajan avauduttua. Moni onkin matkannut synnyinseudulleen useita kertoja menneitä muistelemaan.
"Itäkarjalainen kulttuuri on elinvoimaisempi kuin aikoihin", Jalagin kuvailee.
Karjalaisuutta käsitellään tänään Oulussa aamuyhdeksältä alkaen, kun Karjalan Sivistysseuran 101. vuosikokous alkaa.
Ensimmäisenä ohjelmassa on kunniakäynti Maikkulan vastaanottokeskuksen muistokivellä.
Päivään kuuluu myös kyykän näytösottelu Myllytullin kentällä ja karjalainen tee- ja tarinailta.
Huomenna sunnuntaina kunniakäynti suuntautuu Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille Oulun hautausmaalle, ja Oulun lyseon juhlasalissa pidetään karjalainen heimojuhla.
