"Ikääntymisen myötä ilman mitään sairautta lihaskunto heikkenee ja luut kuluvat", sanoo toimintaterapeutti Kaisa Väinölä Respectasta, jonka takana ovat Suomen Punainen Risti ja Proteesisäätiö. "On ihan tieteellisestikin osoitettu, että iän myötä yläraajoissa käsien puristusvoima ja liikelaajuudet heikkenevät."
Jos ihmisellä on sairaus tai jokin vamma, hän saa tarvitsemansa apuvälineet lain mukaan terveyskeskuksesta. Mutta kun ikääntyminen ei ole vamma, arkiaskareisiin tarvittavat apuvälineet joutuu kustantamaan itse. Pienet, käden otteita helpottavat apuvälineet ovat kuitenkin melko halpoja. Esimerkiksi aukaisua auttavan purkinavaajan saa jo neljällä eurolla.
"Eivät apuvälineet niin kauhean suuri juttu ole", Väinölä sanoo. "Nehän ovat ihan tavallisia välineitä, arkipäivän helpottajia"
Hän ottaa esimerkiksi tulitikut, jotka ovat tyypillisin ihmisten käyttämä apuväline, vaikka harva mieltää ne siksi. Tulitikut otetaan esiin, kun pitää raapaista tuli tupakkaan tai kynttilään, eikä niistä pidetä hirveää elämää.
"Ehdottomasti tärkeintä apuvälineessä on, että se ratkaisee käyttäjän pulman", sanoo Väinölä. Käden voimien vähentyessä apua saa esimerkiksi pullojen ja purkkien aukaisemisessa lisäämällä kitkaa purkinavaajilla, jolloin ei tarvitse puristaa niin kovasti. Erilaiset vipuvarret auttavat moneen pulmaan, kuten avaimen vääntämiseen tai oven avaamiseen. Ja laajennetut otepinnat helpottavat kynän tai ruokailuvälineiden käyttöä.
"Esimerkiksi ote ruokailuvälineistä on aika konstikas, sivistyksen myötä tullut kummallinen ja epäergonominen ote", pohtii Väinölä. "Monelle ikäihmiselle on jo ongelma tavallisten veitsien ja haarukoiden käyttö, kun ohuesta varresta ei saa niin tiukkaa otetta, että sillä pystyisi leikkaamaan sitkeää pihviä. Tarvittaisiin paksumpikahvaisia ruokailuvälineitä."
Tavallisten veitsien käyttö on vaikeaa, jos ranne on kulunut tai rikkoutunut. Ja kun rannetta yrittää säästää, seuraavaksi oirehtii kyynärpää. Apuvälineissä löytyy niin veitsiä, saksia kuin juustohöyliäkin, joiden otteita on muunnettu helpommaksi käyttää.
Tapojaan voi muuttaa
Ihminen tahtoo olla tapojensa orja. Kun on aina tottunut tekemään jonkin asian määrätyllä tavalla, ei monesti tule edes ajatelleeksi, että voisi toimia toisellakin tavalla.
"Olen omakohtaisesti huomannut, että tämä on paljon niksinarikan pitoakin", kertoo kaksikymmentä vuotta apuvälineiden parissa työskennellyt Väinölä. "Jos esimerkiksi olkapää on rikki eikä saa papiljotteja päähän, voin neuvoa kiinnittämään kylpyhuoneeseen hyllyn. Sille voi ensin nostaa kyynärpään ja nojata siihen papiljottien laiton ajan."
Jos viilipurkin kantta ei saa auki, koska se vaatii melkoisesti nipistysvoimaa, niin senhän voi leikata terävällä veitsellä auki. Tai maitopurkin aukaista repimisen sijasta tekemällä sen kylkeen puukolla viilun ja tekemällä siitä nokan.
Nuorten ehdoilla suunnitellun kännykän käyttö tuottaa vaikeuksia monelle ikääntyvälle ihmiselle pienten näppäinten ja monipuolisten toimintojen vuoksi. Viime vuosina onkin kaivattu kännyköitä, joissa olisi riittävän suuret näppäimet ja pelkästään perustoiminnot.
Eräänä kännykkäkulttuurin hyvänä puolena Väinölä pitää sitä, että se on välillisesti vaikuttanut yhdellä kädellä työskentelevien apuvälineisiin. "Kännykän kanssa voi kulkea ja puhua, ja samalla näppärästi tehdä yhtä ja toista. Jos esimerkiksi tiskiharja pysyy altaassa, voit tiskata ja yksikätisen kaulimen kanssa kaulita", Väinölä kertoo.
Väinölän mielestä ihmiset eivät oikein arvosta käsiään ennen kuin vaivoja tulee, vaikka jokainen tietää, miten tumpelo olo on vaikkapa yksi sormi paketissa. Käsiä pitäisi hoitaa jo ennen vaivoja.
"Pelkät puristusharjoitukset eivät riitä. Myös käden tasapaino on erittäin tärkeä, ja siksi pitäisi tehdä myös ojennusliikkeitä ja lähentää ja loitontaa sormia toisistaan", Väinölä neuvoo.
Jakelussa puutteita
Käden toimintoihin tarvittavia pieniä apuvälineitä ja niiden tarvetta ei juuri ole kartoitettu. Niitä saattaa löytää tavarataloista, jos osaa etsiä. Ainoastaan Respectalla on niitä kattava kokoelma ja 14 myymälää eri puolilla Suomea.
Valtaosa nykyisistä apuvälineistä on englantilaista, ruotsalaista tai amerikkalaista alkuperää. Kotimaista tuotantoa on vähän, sillä on halvempaa ostaa valmis ratkaisu muualta kuin valmistaa niitä täällä pienen maan tarpeisiin.
Parhaana jakelujärjestelmänä Väinölä pitäisi sitä, että apuvälineitä olisi myytävänä siellä, mistä ihmiset muutenkin ostavat arkipäivän tarvikkeensa.
"Paksuvartinen perunankuorimisveitsi pitäisi olla siellä, mistä ihmiset muutenkin ostavat perunankuorimisveitsensä eli talousosastolla. Näillä pienillä apuvälineillä ei valitettavasti elä. Jos purkinavaaja maksaa neljä euroa, niin siitä jää kauppiaalle katetta 50 senttiä", Väinölä laskee.
"Vähittäiskauppiailla ei myöskään ole asiantuntemusta. Kun he valitsevat perunankuorimisveitset valikoimiinsa, he eivät välttämättä huomaa, että huonosta käsien puristusvoimasta kärsivät ihmiset tarvitsisivat veitseen paksumman varren", Väinölä sanoo.