Sähköisen äänestyksen kokeilu meni kunnallisvaaleissa poskelleen. Virheistä pitää kuitenkin ottaa opiksi. Uudenlaista äänestystapaa ei pidä hätäisesti viskata romukoppaan.
Sähköistä äänestystä kokeiltiin viime sunnuntain kunnallisvaaleissa kolmessa eteläsuomalaisessa kunnassa, Vihdissä, Kauniaisissa ja Karkkilassa. Vaikka äänestys onnistui noin 98 prosentilla uutta mahdollisuutta kokeilleista, lopuilla parilla prosentilla se meni pieleen, ja ääni jäi antamatta. Sen perusteella kokeilua on vaikea luonnehtia muuksi kuin epäonnistumiseksi. Harva asia on demokratiassa yhtä tärkeä kuin se, että jokainen halukas pääsee antamaan vaalissa äänensä, ja voi luottaa siihen, että ääni myös otetaan huomioon tulosta laskettaessa.
Pieleen menoa on selitetty äänestäjien virheillä. Se on korkeintaan osatotuus. Jos järjestelmä on antanut keskeyttää äänestyksen ilmoittamatta siitä, on kyse nimenomaan järjestelmän heikkoudesta. Sähköinen äänestys pitää yksinkertaisesti rakentaa niin idioottivarmaksi, että tumpeloimmatkin siitä selviävät. Voi sitä paitsi olettaa, että kokeilupaikkakunnilla uuteen mahdollisuuteen tarttuivat nimenomaan sellaiset henkilöt, joille uusi tekniikka on tuttua.
Suorastaan hämmästyttävä olikin tieto, että uuden järjestelmän testauksesta vastasivat vaaliviranomaiset, kuntien edustajat ja järjestelmän toimittanut yritys mutta eivät tavalliset kansalaiset. Jos näin todella oli, toiminta oli amatöörimäistä. Ei Nokia tai mikään muukaan uutta tekniikka kehittävä yritys tuo laitteitaan markkinoille testaamatta niitä ensin perusteellisesti erilaisilla raadeilla.
Nyt nähty epäonnistuminen on siinä mielessä ikävä, että se luo varjon koko sähköisen äänestyksen toimivuuden ylle. Onkin mahdotonta ajatella, että sähköinen äänestys olisi samoilla metodeilla käytössä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Tilalle on saatava tapa, joka on teknisesti helpompi mutta silti varma ja luotettava.
Jos tämä reunaehto voidaan täyttää, sähköinen äänestys voidaan ottaa yleiseen käyttöön. Äänen antaminen sähköisesti voi nimittäin jossain suhteessa olla jopa luotettavampi kuin perinteinen äänestys. Näin muun muassa siksi, että ennakkoäänet menevät varmasti ja ajoissa oikeaan kuntaan eikä äänestysmerkintöjä tarvitse tulkita. Myös tulos selviää nopeammin. Pitkällä jaksolla sähköisen äänestyksen pitäisi niin ikään tulla yhteiskunnalle perinteistä halvemmaksi.
Jos sähköinen äänestys toimii helposti ja nopeasti, se voi jopa lisätä äänestysaktiivisuutta. Näin olisi tosin lähinnä siinä tapauksessa, että jokainen voisi antaa äänensä omalta tietokoneeltaan esimerkiksi kotoa. Nyt nähdyssä kokeilussa sähköinen ääni annettiin äänestyspaikoilla.
Sähköistä äänestystä eri muodoissaan on kokeiltu maailmalla laajasti. Käytössäkin se on siellä täällä. Suomi ei ole ainoa maa, jossa vastaan on tullut teknisiä ongelmia. Myös perinteisessä äänestyksessä on esiintynyt silloin tällöin ongelmia. Äänestyslippoja on löydetty vaalien jälkeen väärään paikkaan joutuneena.
Jos äänestyspaikalla tapahtuva sähköinen äänestys osoittautuu vaikeaksi toteuttaa, toinen vaihtoehto on etä-äänestys netissä. Viron parlamentin vaaleissa vuonna 2007 lähes kuusi prosenttia virolaisista äänesti verkossa. Esimerkiksi Euroopan neuvoston tuore selvitys pitää Viron mallia hyvänä esimerkkinä myös muille.
Sähköinen äänestys ei tietenkään ole itsetarkoitus. Monet äänestäjät ehkä haluavat pudottaa äänensä uurnaan perinteiseen tapaan. Mutta jos uudet menetelmät lisäävät vaalien luotettavuutta ja lisäävät äänestysaktiivisuutta, uusi tapa on syytä ottaa käyttöön vanhan rinnalle.