Pääkirjoitus

Heikko väestökehitys pakottaa vaikeisiin valintoihin – tekemättäkään ei voi jättää

Väestö vähenee ja vanhenee Suomessa liian kovaa vauhtia. Väestökehitys pitäisi saada kasvuun. Kukaan ei väitä, että korjaavat toimenpiteet olisivat helppoja, mutta tekemättäkään ei voi jättää.

Pienenevät ikäluokat luovat paineita maahanmuuton kasvattamiseen tai eläkemaksujen korottamiseen. Vuonna 1963 Oulun kaupungin synnytyslaitoksella sen sijaan oli ahdasta. Syntyihän tuolloin ikäluokka, joka on tällä hetkellä Suomen suurin. Aiemmin suurimman ikäluokan titteliä pitivät 1948 syntyneet.
Pienenevät ikäluokat luovat paineita maahanmuuton kasvattamiseen tai eläkemaksujen korottamiseen. Vuonna 1963 Oulun kaupungin synnytyslaitoksella sen sijaan oli ahdasta. Syntyihän tuolloin ikäluokka, joka on tällä hetkellä Suomen suurin. Aiemmin suurimman ikäluokan titteliä pitivät 1948 syntyneet.
Kuva: Kalevan arkisto

Väestö vähenee ja vanhenee Suomessa liian kovaa vauhtia. Väestökehitys pitäisi saada kasvuun.

Kukaan ei väitä, että korjaavat toimenpiteet olisivat helppoja, mutta tekemättäkään ei voi jättää.

Suomi potee vauvapulaa. Syntyvyyden aleneminen on niin vakava ilmiö, että yhteiskunnallisen päätöksenteon pitäisi päättää toimista, joilla väestökehitys saataisiin kasvuun.

Kyse on Suomea vaivaavasta rakenteellisesta ongelmasta, jota ei voi selittää pelkästään sillä, että kumppania on vaikea löytää. Yksi vaihtoehto olisi saada suomalaiset ja pienenevät ikäluokat motivoitumaan lastenhankinnasta. Toisaalta pieniä ikäluokkia patistetaan pikavauhtia työmarkkinoille elättämään kasvavaa ikäihmisten joukkoa. Ongelmaan tarvitaan ratkaisuja.

Perheidenvalintoihin vaikuttavat monet asiat. Nordean tuore lapsiperhekysely vahvistaa tunnetun tosiasian: lapsen syntymä kasvattaa perheiden menoja ja pienentää tuloja. Lapsiluvun kasvuun voi varautua ja moni tekeekin niin. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa säästää lapsen syntymää varten, vaan muuta kulutusta joudutaan alentamaan.

Lapsiperhekyselyn myönteinen tieto on, että turvaverkot toimivat varsin hyvin. Puolet pienten lasten vanhemmista saa lapsen synnyttyä lastentarvikkeita ja lastenvaatteita sukulaisilta ja ystäviltä. Merkittävä osa saa myös taloudellista apua. Tukea saavat erityisesti ne perheet, joiden taloustilanne heikkenee lapsen syntymän takia eniten.

Lapsiperheen arjesta välittyvä kuva on kiireen, väsymyksen ja taloudellisen kurimuksen sävyttämä. Tilannetta ei paranna se, että vanhempainvapaauudistus on osoittautunut kovaksi palaksi. Ongelmapuheen varjossa unohtuu, että lapset tuovat arkeen iloa ja onnea, jota mikään muu asia ei voi korvata.

Kielteinenväestökehitys on totta. Syntyvyys alenee siihen tahtiin, että eläketurvan rahoitus on vaarassa jo muutamassa vuosikymmenessä. Eläketurvakeskuksen tällä viikolla julkistama, eläkkeiden rahoitusnäkymiä kartoittava raportti on sen verran huolestuttava, että on korkea aika keskustella siitä, miten väestökehitykseen voidaan vaikuttaa.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja arvioidessaan, että väestökehitys pitäisi saada kasvuun, jos tulevaisuudessa halutaan jatkaa kohtalaisen mukavaa elämää ja nauttia hyvinvoinnista.

Väestö kasvaa 2030-luvun puoliväliin saakka, jonka jälkeen väestön määrä kääntyy laskuun. Yhtälö muuttuu todella vaikeaksi, sillä samaan aikaan 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa vuoteen 2080 asti, mutta työikäisten ja lasten määrä pienenee.

Väestökato näkyy jo alueiden eritahtisena kehityksenä – osa maakunnista tyhjenee, ja kasvukeskuksiin on tungosta. Ennen pitkää Suomi tarvitsee lisää väkeä, jos pienten ikäluokkien taakkaa on tarkoitus keventää, pitää kiinni hyvinvoinnista ja mahdollistaa elinvoimaisuus.

Keskustelu junnaa humanitäärisen maahanmuuton ongelmissa, kun pitäisi täyttä päätä houkutella maahan työperäistä maahanmuuttoa. Tulevalla vaalikaudella joudutaan miettimään, onko poliittisesti mahdollista kasvattaa työperäistä maahanmuuttoa merkittävästi, nostaa eläkemaksuja tuntuvasti vai sälyttää taakka pienille ikäluokille. Helppoja vaihtoehtoja ei ole, mutta tekemättäkään ei voi jättää.