Tyrnävä "Milläs lähden liikkeelle?" Heikki Anttila, 71, kyselee edessään kymmenkunta nypylää, nuppineuloja, lankaa ja malli.
"Ensin verkkolyöntiä kaksi kertaa ja kokolyönti päälle", opettaja Mirja Korte neuvoo.
Anttila on juuri aloittamassa tuikkulyhdyn koristeeksi tulevaa pitsistä tonttuparaatia.
Anttila ja kymmenen naista kokoontuvat torstai-iltaisin nypläämään pitsiä Tyrnävän Kirkkomännikön ala-asteelle. Vaikka Anttila on kulkenut nypläämässä jo kymmenisen vuotta, tarvitaan uuden työn aloittamiseen aina opettajan apua.
"Olin Raumalla Mustan pitsin yö -tapahtumassa. Näin nypläystä, ja ajattelin, että kun pääsen eläkkeelle, tuo on minun harrastukseni. Se näytti niin mukavalta", aiemmin sairaankuljetusyritystä pyörittänyt Anttila muistelee.
Päätös piti ja Anttila otettiin ystävänsä Esko Nevalan kanssa hurraa-huudoin vastaan nypläystunnille. Kaksi nypläävä miestä oli ilonaihe koko ryhmälle. Nyttemmin Nevala pitää taukoa nypläyksestä ajanpuutteen vuoksi.
Vaikka pitsinnypläys on perinteisesti koettu naisten jutuksi, ei sitä harrastava mies ole aivan harvinaisuus. Korten ryhmissä käy tälläkin hetkellä Anttilan lisäksi kaksi muuta nypläävä miestä ja onpa opetuksessa ollut pari ala-asteikäistä poikaakin.
"Ihan samalla lailla miehet oppivat kuin naisetkin. Miehet sopivat tosi hyvin porukkaan", Korte kertoo.
Käsitöiden teko on Anttilalla verissä, joten nypläysharrastus ei yllättänyt lähipiiriä.
"Vanhempani olivat käsityöihmisiä. Isä oli suutari ja äiti teki paljon käsitöitä", Anttila kertoo.
Työikäisenä Anttila pysyi erossa käsitöistä, mutta eläkkeelle jäätyään hän on nypläyksen lisäksi innostunut värkkäämään kivien, tuohen ja pajun kanssa. Tuohesta on valmistunut muun muassa virsuja ja koreja, pajusta monenlaisia koristeita.
"Tähän saa keskittyä oikein kunnolla. On mukavaa, kun saa värkätä ja aika kuluu mukavasti", Anttila pohtii syitä harrastukseensa.
Hän tekee pitsiä eteenpäin useampana iltana viikossa ja aamutkin alkavat usein tunnin, kahden nypläyshetkellä. Isoin työ, jonka Anttila on tehnyt, on kahdeksan metriä pitkä pöytäliinan reunapitsi.
"Siihen meni koko syksy. Lopulta sitä oli pidemmästi kuin pöytäliinaan mahtui."
Nypläys vaatii pitkäjännitteisyyttä, sillä edes perusasioita ei opi nopeasti, eivätkä pitsit valmistu päivässä tai viikossa. Turhauttavalta voi tuntua myös lyöntien purkaminen, jota saa tehdä usein virhelyöntien vuoksi.
Useimmiten Anttilan pitsit päätyvät lahjoiksi sukulaisille. Neljän lastenlapsen isoisä harmitteleekin vain sitä, että löysi itselleen sopivan harrastuksen niin myöhään. "Nyt on sormet niin kankeat. Aion kuitenkin jatkaa niin kauan, kuin sormet taipuvat. Tai niin kauan kuin opettaja ottaa kerhoon", mies tuumii pilke silmäkulmassaan.