Oulu Heikinharjun vastaanottokeskuksen ovella käy kova kuhina. Asukkaat tungeksivat ahtaassa tuulikaapissa, jonka kaikki tuntevat nimellä Respa. Lasin takana istuva henkilökunta kirjaa ylös vieraiden menemiset ja tulemiset.
Aulassa raikaa musiikki, jota ei soiteta iskelmäradiossa. Televisiossa pyörii jokin outo satelliittikanava.
Turvapaikanhakijat kulkevat käytävillä tasaiseen tahtiin oman osastonsa, harrastustilojen ja ulko-oven välillä.
Ohjaajat kertovat, että vielä on rauhallista ja että asukkaat vasta heräilevät uuteen päivään. Kello on puoli kaksi.
Osastoillakin on rauhallista. Joku laittaa ruokaa, toinen katsoo televisiota, jotkut puhuvat puhelimeen. Yhteisiä oleskelutiloja hallitsevat lahjoituksena saadut ruskeat nahkasohvat, jotka ovat nähneet parhaat päivänsä joskus menneinä vuosikymmeninä.
Suurin osa ihmisistä asuu suuremmissa tai pienemmissä soluasunnoissa. Joissakin huoneissa asukkaita on ruuhka-aikoina kahdeksan.
Jokaisella on talon puolesta sänky ja kaappi sekä osuus jääkaapista, joka täyttyy aina toimeentulotuen maksupäivänä.
Oma tietokone on kovaa valuuttaa. Somaliasta vajaa vuosi sitten Suomeen tullut Abdishakur Hassan hankki itsellensä käytetyn koneen säästämällä rahaa monta kuukautta. Kaverit käyvät kylässä päivittäin.
Muita suosittuja harrastuksia ovat biljardi ja kuntosali. Kesäkauden kuningaslaji on ehdottomasti jalkapallo.
Ohjattua tekemistä on äärimmäisen vähän. Jos opettaja sairastuu, nuorten suomen kielen tunnit perutaan.
Llaki takaa, että alaikäisille järjestetään jonkin verran ohjelmaa. Alle kouluikäiset lapset pääsevät kerhoon leikkimään kaksi kertaa viikossa.
Tekemisen vähyys ei vaikuta haittaavan keskuksen nuoria miehiä. Ali Jawar ja Mohammad Hosseni vakuuttavat, että kaikki on aivan mukavasti.
Normaalisti päiviin kuuluu opiskelua ja ruuanlaittoa. Tiistaisin ja perjantaisin on jalkapalloa Ouluhallissa. Joskus käydään kaupungissa ravintoloissa ja kahviloissa.
Tyttöjen tapaaminen on vaikeaa. Suomalaiset eivät tule juttelemaan helposti, oli kyse sitten miehistä tai naisista.
Kun suomalaiset ovat humalassa, asiat ovat toisin. Jawar ja Hosseni nauravat, mutta olemus kertoo, ettei asia ole oikeasti hauska. Normaalit kirosanat ovat tuttuja, mutta pahempaakin on kuultu.
"Yksi mies pissasi ja huusi että 'tule suihkuun', Hosseni kertoo lopulta ja puistaa päätään epäuskoisena. "Oikeasti."
Tyypillinen Heikinharjun vastaanottokeskuksen asukas on parikymppinen, yksin maahan tullut mies tai nainen. Nykyään niin sanottuna transit-keskuksena toimivassa Heikinharjun vastaanottokeskuksessa asutaan puolesta vuodesta puoleentoista vuoteen.
Sen jälkeen turvapaikanhakija sijoitetaan toiseen vastaanottokeskukseen, jossa menee aikaa joitakin kuukausia. Sen jälkeen tulee päätös, saako hakija jäädä Suomeen vai karkotetaanko hänet takaisin tulomaahansa. Vastaanottokeskuksen henkilökuntakaan ei tiedä, mitä tapahtuu ja milloin. Poliisiauto voi hakea kenet tahansa minä päivänä hyvänsä.
www.kaleva.fi