Heidi tukee sis­koaan teks­ti­vies­tein

Kun Susanna Pöykiö tänään luistelee jäälle Torinon olympialaisissa, isosisko Heidi Pöykiötä jännittää Oulussa television ääressä. Eikä ihan vähän jännitäkään, sillä pikkusiskon edesottamusten seuraaminen televisiosta on paljon hermostuttavampaa kuin paikan päällä oleminen.

Heidi Pöykiö seuraa Susannan olympiamenestystä tällä kertaa television ääressä. Kuulumisia sisarukset vaihtavat tekstiviestien välityksellä.
Heidi Pöykiö seuraa Susannan olympiamenestystä tällä kertaa television ääressä. Kuulumisia sisarukset vaihtavat tekstiviestien välityksellä.

Susanna Pöykiö luistelee tänään kello 20 naisten vapaaohjelman Torinon Palavelassa.

Kun Susanna Pöykiö tänään luistelee jäälle Torinon olympialaisissa, isosisko Heidi Pöykiötä jännittää Oulussa television ääressä. Eikä ihan vähän jännitäkään, sillä pikkusiskon edesottamusten seuraaminen televisiosta on paljon hermostuttavampaa kuin paikan päällä oleminen.

"Kilpailupaikalla on helpompi seurata tilannetta, kun näkee Susannan koko ajan, harjoitukset, olemuksen, eleet ja ilmeet. Siitä voi aistia, mitä tuleman pitää, kun taas televisiosta näitä ei erota. Ja kun on läsnä, on tukikin silloin toisenlainen", Heidi Pöykiö kuvailee.

Heidin tuki Susannalle on tärkeää paitsi sisarena, myös luistelun kannalta, sillä Heidi toimii sisarensa toisena valmentajana Berit Kaijomaan ohella.

Siksi Heidi otti vapaata töistään Susannan tähänastisen uran kohokohdan eli Helsingin EM-kisojen aikana viime vuonna. Silloin Susannan ja koko taustajoukon tiivis yhteistyö palkittiin EM-hopealla.

Torinoon Heidi ei pääse mukaan, vaan kisoja pitää jännittää kotona televisioruudun ääressä. Silloin kannustus ja neuvot lähtevät kisapaikalle lukuisien tekstiviestien muodossa.

"Siinä on melkoinen taiteileminen, että saa niihin viesteihin tukea ja kannustavia sanoja oikealla tavalla."

Susanna Pöykiö muistuttaa jäällä kiitäessään ja haastatteluissa sadun kilttiä Lumikkia. Myös Heidi vahvistaa asian: Susanna on ystävällinen ja empaattinen.

Huippu-urheilijana Susanna on myös temperamenttinen ja täydellisyyteen pyrkivä. Koska tavoitteet ovat korkealla, maailma ja asiat muuttuvat ympärillä joskus mustavalkoiseksi.

"Se näkyy siten, että asiat ovat joko niin tai näin, mutta välimuotoa ei sitten oikein olekaan. Joskus olisi hyvä, että Susanna ottaisi vähän rennommin, eikä olisi niin pedantti. Ehkä juuri tämä on kuitenkin se piirre, joka on vienyt häntä niin pitkälle lajissaan", Heidi Pöykiö arvioi.

Huippu-urheilijan arki on kovaa työtä, ja silloin tueksi tarvitaan perhettä ja tukijoukkoja. Pöykiön perhe on Susannan tärkeä tuki.

"Olen itse aika nuori valmentaja, mutta toisaalta tunnen Susannan hyvin. Olemme muutenkin tiivis perhe, isän kuoleman jälkeen vielä tiiviimpi."

Heidin mukaan perheessä keskustellaan paljon, luistelusta ja muusta. Jako menee niin, että luisteluasioita kommentoi sisar, muita elämänohjeita antaa kokemuksen tuomalla varmuudella äiti.

Susannan muutto Lahteen harjoittelemaan ja opiskelemaan on tehnyt tiiviin perheen yhteisestä ajasta harvinaisempaa, ja kodin tuesta entistä tärkeämpää. Ennen Torinon kisoja Heidi viettikin aikaa sisarensa tukena ja apuna Lahdessa.

Sisarensa uraa tarkasti seuraava Heidi työskentelee Oulun luistelukerhossa pienten taitoluistelijoiden valmentajana. Oma luistelu-ura loppui 16-vuotiaana. Yksi syy oli yksinäiseksi käynyt harjoittelu ryhmässä, jonka muut luistelijat olivat reilusti nuorempia.

Valmentajan kokemuksin Heidi onkin arvioinut myös omaa uraansa ja lopettamistaan.

"On se ehkä voinut vähän kaduttaakin, kun olen huomannut, että taitoluistelija paranee vanhetessaan. Taito ei kehity kuin vuosien myötä. Itsekin olen luistelijana nyt parempi kuin 16-vuotiaana."

Toisaalta valmentaminen on tuntunut omalta ammatilta alusta asti, sillä työnä se on vaihtelevaa ja monipuolista.

Sisar tuntee paitsi huippu-urheilijan arjen, myös lajin kovat vaatimukset. Viime vuosien aikana vaatimukset ovat vain kasvaneet. Luistelijan pitää olla entistä monipuolisempi, parempi ja tasaisempi. Tilanne on mielenkiintoinen paitsi kotikatsomoissa, myös tuomareiden aitiossa.

"Jos esimerkiksi kolmoishyppy jää kaksoishypyksi, se maksaa paljon, kuten myös kaatuminen. Mutta ohjelmassa on paljon muitakin elementtejä, ja kokonaisuudelle pannaan paljon arvoa. Arvostelu on mennyt pieniin osiin."

Koska ohjelmalta vaaditaan enemmän, vaaditaan myös harjoittelulta melkoista monipuolisuutta.

"Vaatimukset kuormittavat harjoittelua. Luistelijan pitää olla staattisessa asennossa pitkiä aikoja, ja se vaatii notkeutta ja lihaksilta paljon", Heidi Pöykiö kuvailee

Seuraavan kerran oululaiset pääsevät ihailemaan jääprinsessaansa kotikaupungissa huhtikuussa järjestettävässä kevätnäytöksessä.

Ilmoita asiavirheestä