Heidi Köngäs on naisten asialla ja puhuu unoh­det­tu­jen puo­les­ta – uudessa ro­maa­nis­sa ker­ro­taan so­ta-ajan naisten elä­mäs­tä

Heidi Köngäs on kirjoittanut uuden romaanin. Mirjami kertoo sota-ajan naisten ja kotien elämästä.

Heidi Köngäs on kirjoittanut uuden romaanin. Mirjami kertoo sota-ajan naisten ja kotien elämästä. Raahea hän nimittää edelleen kotikaupungikseen, vaikka on elänyt suurimman osan elämästään muualla.

Heidi Köngäs on eläkkeellä, mutta ei toimeton. Kahdeksas romaani, Mirjami, on tullut julki. Kirjan esittelyjä ja haastatteluja riittää. Lisäksi vuonna 2017 julkaistusta Sandra-romaanista tehty kahden naisen teatteriesitys on kiertänyt loppuunmyytyinä esityksinä Suomea ja kiertäminen jatkuu. Ensi-ilta oli viime vuonna Ittipään työväentalolla.

– Se sai siivet. Se tuntuu olevan ajaton ja elävä tarina. Siitä piti olla vain yksi esitys Ruovedellä, mutta nyt on käyty monia kaupunginteattereita ja muita, yhteensä 37 esitystä ja yli 4 500 katsojaa. Suosio on yllättänyt minut täysin, Köngäs iloitsee.

Raaheenkin sitä on ensi elokuuksi tarjottu.

– Haluaisin niin tuoda sen kotikaupunkiini, kun olemme kuitenkin tulossa samalla reissulla Ouluun, hän sanoo.

-
Kuva: Jonne Räsänen/Otava

Sisällissota ja sadan vuoden aikaiset tapahtumat muuttuvat eläviksi kuviksi kahden naisen esityksessä. Monologinäytelmän ohjannut Köngäs kertoo, että heidän piti perustaa oma Lakana-teatterikin esityksen kierrättämistä varten. Lakana on kuvaava nimi, sillä valkoiset lakanat ja pyyhkeet toimivat monipuolisesti lavasteina ja kulisseina. Sandrana ja muissa naisosissa on Kaija Pakarinen. Sellisti Lea Pekkala soittaa selloa ja toimii monitoiminaisena.

Heidi Myntti muutti vanhempiensa kanssa Ruotsista Raaheen ollessaan 8-vuotias. Hän vietti Raahessa tärkeimmät kasvuvuotensa ylioppilaaksi kirjoittamiseen asti.

–Raahe on hirveän rakas kotikaupunki, se meri ja rannat. Minulla on edelleen luja yhteys sinne. Raahe on minussa aina, ja minä käyn siellä, vaikka vanhempani ovatkin jo edesmenneitä.

Raahe edustaa hänelle tasa-arvoisuuden kaupunkia, jossa ihmisiä katsotaan samalta tasolta. Hän tykkää raahelaisesta mentaliteetista, joka on reilu ja suora.

– 60-luvulla oli vähän alkuperäisiä raahelaisia ja valtavasti meitä tullista tulleita. Hyvin me sinne kaikki sulauduimme. Liki kaikkien vanhemmat olivat Rautaruukilla töissä, Köngäs muistelee.

– Kun tulimme Raaheen, kaikki olivat kiinnostuneita meistä. Muistan kuinka seisoimme Keskuskansakoulun pihalla ja muut lapset piirittivät minut ja Kristiinan. Olimme jännittäviä, koska osasimme puhua ruotsia.

Hänellä on kouluajoistaan enimmäkseen hyviä muistoja. Erityisen lämpimästi hän muistaa kansankoulunopettaja Elsa Penttilää.

– Häntä rakastan ja ylistän ikuisesti. Hän oli loistava pedagogi.

Siinä missä Sandra antoi äänen sisällissodan kokeneille naisille, on Mirjami talvisodan ja jatkosodan naisten ääni. Mirjamin Köngäs kirjoitti tuodakseen kotirintaman elämän muistiin. Sotavuosista kirjoittaminen oli hänelle avaavaa, vaikka aika ja tapahtumat olivat vanhempien puheista tuttuja.

– Oli valtavan paljon sellaista, jota en ollut ymmärtänyt, vaikka olin tiennyt. Otin valokiilan näihin naisiin, näihin ihmisiin, jotka on unohdettu. Kirjan tapahtumat menivät myös tunteisiin, kuten ensimmäiset talvisodan hautajaiset, joissa äitini oli lottavartiossa.

– Halusin kertoa, kuinka lujilla Suomessa oltiin. Kaupungeissa oli vieläkin vaikeampaa kuin maalla, jossa sentään pystyttiin hieman viljelemään maata ja pitämään kasvimaita.

Elintarvikekorteistakaan ei ollut mitään apua, koska kaupoissa ei ollut mitään ostettavaa. Sotavuosina naiset, nuoret ja jopa lapset tekivät valtavasti töitä.

– He ompelivat lumipukuja, kutoivat sukkia ja leipoivat leipää rintamalle.

Vaikka Sandra on tavallaan hänen isoäitinsä, ja Mirjami hänen äitinsä tarina, Köngäs korostaa, että kyse on fiktiosta. Hän on kuvitellut tapahtumat ja ihmiset.

– Se ei ole perhehistoriaa, vaan puhdas romaani, vaikka aineksissa on tosipohjaa.

Vanhempiensa sukupolven kuvaus se on hyvin vahvasti. Romaanissa on myös sota-ajan rakkaustarina.

Kirjaa kirjoittaessaan hän havahtui myös siihen, kuinka nuorina sotasukupolvi joutui kantamaan raskaan vastuun.

– Kun talvisota syttyi Mirjami oli 19-vuotias, samanikäinen kuin vanhin lapsenlapseni nyt.

Mirjami liittyi Lottiin, vaikka hänen isänsä oli ollut punikkien vankileirillä. Se oli normaalia.

– Auttamisenhalu nousi kirkkaasti esiin

Jatkoa hän ei Mirjamille lupaa. Hän sanoo, että kolmas osa on jo kirjoitettu romaanissa Se jokin sinussa, vuonna 2008.

Köngäs on paitsi kirjailija, myös käsikirjoittaja ja ohjaaja. Hän kouluttautui ensin toimittajaksi ja toimi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, kun se perustettiin. Varsin pian hän huomasi kuitenkin haluavansa kirjoittaa tarinoita ja pestautui Yleen, jossa pääsi käsikirjoittamaan ja myös ohjaajakoulutukseen. Kirjojen vuoro alkoi vasta, kun hän oli 46-vuotias.

Tulevia kirjoja hän ei halua nyt vielä miettiä, vaan elää vielä Mirjamin ja Sandran vedossa.

Heidi Köngäs

Syntynyt 15.9.1954.

Perhe: Aviomies, kolme lasta ja neljä lastenlasta.

Kävi kansakoulun, oppikoulun ja lukion Raahessa. Kirjoitti ylioppilaaksi 1974.

Opiskeli valtiotieteitä Helsingin yliopistossa.

Pestautui Yleen ja on palkittu ohjaaja ja käsikirjoittaja.

Ohjannut lukuisia draamasarjoja sekä tv-elokuvia, joista tunnetuin on Liian paksu perhoseksi. Elokuva voitti Special Prix Europa -palkinnon Berliinissä 1998. Palkittu myös Venla-, Koura- ja Telvis-palkinnoilla.

Ohjasi romaanista Sandra monologinäytelmän syksyllä 2018, joka kiertää Suomea edelleen

Romaanit: Luvattu, 2000, Vieras mies, 2002, Hyväntekijä, 2006, Jokin sinusta, 2008, Dora, Dora, 2012, Hertta, 2015, Sandra, 2017, Mirjami, 2019.

Kustantaja: Otava.