Interaktiivisuus on päivän sana. Elokuvista voi valita mieleisensä lopun, ja televisiosta ei enää tule ohjelmaa, jossa katsoja ei pääsisi äänestelemään osallistujia sisään tai ulos.
Viime keskiviikkona Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Esko Kurvinen kertoi Normaalikoulun auditorioon saapuneelle yleisölle, että Oulussa on nyt oikein periaatteena olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa kuntalaisten kanssa. Jo tänä keväänä on limittäin ja lomittain kuntalaisille tarkoitettuja keskustelutilaisuuksia kaupungin taloudesta ja palveluista, monikuntaliitoksesta ja keskustan kehittämisestä. Viime mainitusta on perustettu oma vuorovaikutusryhmäkin.
Puoliväliin ehtinyt Oulun taloutta ja palveluja koskeva aluekierros ei toistaiseksi ole ollut suoranainen yleisömenestys. Ehkä painolastina ovat tammikuun aikana käydyt Sanginsuun, Mäntylän, Välivainion ja Värtön koulujen lakkauttamisia koskeneet kuulemistilaisuudet, joista jäi vähän ikävä maku suuhun. Kuulemistilaisuuksia tuskin on tarkoitettu pidettäväksi jälkikäteen. Ehkä niistä jotain opittiin, sillä kevään tilaisuuksissa katse ei ole taakse vaan tiukasti eteen jopa vuosikymmenen päähän.
Toimituksen pöydällä oli vuoden 1987 Kalevan vuosikerta. Se oli auki kohdasta, jossa kerrottiin, kuinka Martinniemen työväentalolle oli kokoontunut yli 300 paikkakuntalaista vastustamaan sahan lopettamisaikeita. Kuva oli vaikuttava, tyhjää penkkiä ei löytynyt. Onneksi Oulun aluekierroksen ensimmäisissä tilaisuuksissa ei väen vähyydestä huolimatta istuttu tuppisuina. Puheenjohtaja Kurvisella oli rohkaiseva ja myönteinen asenne kuulla ihmisiä ja kirjata mielipiteitä ylös. Virkamiehiä oli paikalla kiitettävästi terävintä kärkeä myöten valmiina vastaamaan kysymyksiin.
Tavoite oli saada kuntalaiset ymmärtämään, miksi muutoksia on tulossa. Haettiinko ehkä myös oikeutusta palvelujen keskittämiselle suurempiin yksiköihin? Alustukset liikkuivat kovin yleisellä tasolla. Ehkä olisi kannattanut lyhyesti kerrata tärkeimmät muutokset kyseisellä alueella ja jättää käppyrät vähemmälle. Taantuma on todennäköisesti jo tuttu sana jokaiselle. Keskusteluissa mentiin kyllä heti iholle ja suoraan asiaan.
Käytänpä tässä hyväkseni tilaisuutta ja koetan paikata vanhoja tekosiani. Kirjoitin taannoin oikeusministeriön esityksestä saada virkamiehet Facebookiin ja sitä kautta ihmistä lähelle. Sain palautetta. En ollut ymmärtänyt asian ydintä ja keskityin epäolennaiseen. Positiivisempi lähestymistapa olisi ollut tarkastella asiaa vaikka Maikkulan neuvolan siirtoa koskevan esimerkin kautta. Jos siirtoa olisi valmisteltu julkisemmin ja tuotu esille odottavien äitien keskustelufoorumeille, shokkivaikutusta ja muutosvastarintaa olisi voitu hallita merkittävästi paremmin, korosti palautteen lähettäjä.
Tässä hän on tietenkin aivan oikeassa. Toisaalta pitää kysyä myös sitä, olisiko odottavilla äideillä tätä kautta ollut paremmat mahdollisuudet vaikuttaa suunnitelmiin. Vai onko vuorovaikutus vain keino saada kuntalaiset ymmärtämään ikäviä ratkaisuja? Mutta kieltämättä, Maikkulan neuvolan lisäksi hyviä vuorovaikutuskohteita löytyisi pilvin pimein. Olisiko Mäntylän, Värtön tai Sanginsuun koulun lakkauttamisesta saatu puristettua tyydyttävät perusteet Facebookissa vai olisiko Oulun opetusvirasto äänestetty tästäkin pelistä pois.
Loppuun vielä varmuuden vuoksi: on erinomainen asia, että kuntalaisten mielipidettä kysytään ja että kuntalaisilla on mahdollisuus kysyä. Toivottavasti ymmärrystä löytyy ja vastauksetkin saadaan. Tavalla tai toisella.