Oulun kaupungin asukasmäärä on viime vuosina kasvanut kovaa vauhtia.
Uusille asukkaille on asuntojen lisäksi turvattava palvelut. Tarvetta syntyy julkiselle rakentamiselle, muun muassa kouluille ja päiväkodeille.
Niitä kaupungissamme nykyään rakennetaan, peruskorjataan ja laajennetaan niin huimaa vauhtia ettei mukana tahdo pysyä. Kun rakennetaan, niin samalla saadaan uutta julkista taidetta. Sitä se uudelleen käyttöön otettu prosenttiperiaate tarkoittaa.
Koulujen alkamisen myötä on julkistettu kolme prosenttitaidehankintaa Oulun kouluihin.
Jo viime syksynä käyttöönotetun uudistetun Toppilan koulun taiteilija on nuori oululainen kuvanveistäjä Tuija Heikura (s. 1971).
Raumalainen kuvanveistäjä Kerttu Horila (s. 1946) on tehnyt taidetta Värtön uudenkarhealle koululle ja päiväkodille. Hintan uudistetulle ja lisätilaa saaneelle koululle pystytetyt veistokset taas ovat oululaisen vanhemman ikäpolven kuvanveistäjän Raimo Metsänheimon (s. 1925) käsialaa.
Tuija Heikuran installaation nimi on Nosturlandia.
Toppilan peruskorjatun ja laajennetun koulun sisäportaikkoon ja aulaan sijoittuvassa työssä materiaalina on käytetty lego- ja puupalikoita, pikkuisia legoukkeleita, nuppineuloja ja muuta.
Taiteeseen epätyypillisestä materiaalista on syntynyt nostokurjen puomeja ja seinämä, jota ukkelit rakentavat sillä kiipeillen.
Installaatio tuo kaikille tutun ja arkisen legopalikan tai nuppineulan taiteen osaksi.
Nostureiden puomit kiiluvat korkealla, mutta silti taide laskeutuu katsojan tasolle. Kaikilla meillä kun on suhde noihin maagisiin muovipalikoihin: yhdellä intohimoinen, toisella jalan alle ottava.
Tilausteos on Heikuralle ensimmäinen laatuaan. Nuori tekijä on tarttunut rohkeasti tilaukseen ja toteuttanut sen kokeilevasti.
Legojen käytöstä seuraa muun muassa pohdintaa pienen detaljin osuudesta kokonaisuudessa. Installaatiota kannattaakin katsoa tarkkaan ja läheltä.
Jos Oulussa rakennetaan, niin sitä tehdään myös Nosturlandiassa.
Tiiliseinälle kasvava legoseinä jää kuitenkin jotenkin staattiseksi. Rakennustyö ei tunnu etenevän. Portaikon päälle ripustetuissa nosturipuomeissa on enemmän rakentamiseen liittyvää liikettä.
Nosturlandia sitoutuu tähän aikaan.
Ehkä sen myötä säilyy muisto koulun korjaamisesta ja laajentamisesta, ja miksei myös näistä rakentamisen (uusista) hulluista vuosista.
Keramiikasta muovatuista esittävistä ihmishahmoista tunnetun Kerttu Horilan tekemät 28 reliefiä on asetettu Värtön uuden opinahjon julkisivuille.
Olipa kerran -julkisivuteoksen soikean muotoisista keramiikkamedaljongeista kurkistavat sekä eläimet että satu- ja mielikuvitushahmot.
Kaikki ne ovat yksilöitä. Niiden elävyyttä lisäävät medaljonkeja kiertävät ja keskushahmoon viittaavat ornamentit.
Teoksissa on sellaista osuvuutta ja huumoria, että niiden voi uskoa olevan lapsille mieluisia. Viihtyy niitä katselemassa aikuinenkin.
Horilan medaljongit ovat oikeita ilopillereitä pitkää tiilijulkisivua piristämässä.
Ne myös sitoutuvat arkkitehtuurin koristelun perinteeseen kiinnostavasti, sitä raikkaalla tavalla uusintaen.
Raimo Metsänheimo on tehnyt pronssista apinoita. Ne on sijoitettu laajennuksen kohdanneen Hintan koulun sisääntulopihan molemmin puolin.
Vuoropuhelussa, vai pitäisikö sanoa vuorohuudossa olevat Voimistelua ja Vokaliisi ovat löytäneet paikkansa. Prosenttitaiteeseen liittyvä arkkitehtuurin ja taiteen teon yhtäaikaisuuden pitäisikin tähän johdattaa.
Simpanssia ja mölyapinaa kuvaavat veistokset on asetettu kiiltäville kivijalustoille, kuninkaitten tai runoilijoitten paikalle.
Metsänheimon töissä taiteen arvokkuus asetetaan pohdittavaksi aiheen kautta. Mukana on toki huumoriakin ja vielä mukavasti tekemättä luontokappaleista pilaa.
Huumori osuu kaikkiin. Siitä en tiedä, miten arvokeskustelu lapsiin puree, aikuisiin varmaankin paremmin. Oppilaita taas viehättänevät varmaotteisesti veistetyt eläinhahmot, joilla on oma selkeä karaktäärinsä.
Prosenttitaide on ja voi Oulussa hyvin. Ainakin näinä auvoisina aikoina, kun kaupunkiamme rakennetaan ryminällä, se tuottaa uutta julkista taidetta kaupunkilaisten iloksi.
Unohtaa ei myöskään sovi prosenttitaiteen myötä syntyviä työtilaisuuksia taiteilijoille.