Kolumni

Hei, me len­ne­tään

Lentoyhtiöillä menee nykyisin niin heikosti, että ne joutuvat suunnittelemaan kokonaan uusia keinoja toimintansa rahoittamiseen. KLM-Air France aikoo ruveta perimään lisämaksua lihavilta matkustajilta ja Finnair suunnittelee muun muassa erillistä maksua ruumassa kuljetettavilta matkalaukuilta.

Lentoyhtiöillä menee nykyisin niin heikosti, että ne joutuvat suunnittelemaan kokonaan uusia keinoja toimintansa rahoittamiseen. KLM-Air France aikoo ruveta perimään lisämaksua lihavilta matkustajilta ja Finnair suunnittelee muun muassa erillistä maksua ruumassa kuljetettavilta matkalaukuilta.

Molemmat ideat, kuten monet muutkin, ovat syvästi ymmärrettäviä, sillä lentämisen vaillingit ovat valtavia. Niitä ei ole saatu korjatuksi, vaikka tarjoilussa on siirrytty puolikkaisiin paperimukeihin ja poistettu sämpylästä kevytlevite sekä lentäjiltä vähennetty hotellien koenukkujia. Ei ole auttanut edes omalaatuinen hinnoittelu, jonka mukaan yhdensuuntainen matka maksaa enemmän kuin edestakainen ja Roomaan pääsee Oulusta halvemmalla kuin Tampereelle.

Painavasta postipaketistakin pitää maksaa enemmän kuin kevyestä, miksei siis myös lentävistä ihmisistä. Ja Finnairin matkalaukkuvero antaa aivan uutta sisältöä viikkokaupalla jatkuneeseen Helsinki-Vantaan lentoaseman matkalaukkukaaokseen. Se on ollut pohjimmiltaan uuden systeemin markkinointia: tämän jälkeen ihmiset ovat valmiita maksamaan mitä hyvänsä saadakseen matkalaukkunsa ruumaan tai ylipäänsä jonnekin.

Epäilemättä ruumaveron lisäksi on vielä tulossa myös matkalaukun palautusmaksu. Ne matkustajat, jotka haluavat saada kapsäkkinsä takaisin perille päästyä, maksavat esimerkiksi parikymppiä lisää, niin laukku pannaan oikeaan jonoon. Viidellä kympillä sen voisi saada samana päivänä poiskin.

Eikä tämä tietysti tähän lopu, sillä maallikkokin näkee, kuinka hyviä ansaintamahdollisuuksia lentämisessä on vielä täysin käyttämättä.

Matkalaukun palauttamismaksusta ei ole pitkä matka matkustajan palauttamismaksuun. Se tarkoittaa sitä, että matkustajalle myydään ensin pääsylippu lennolle, mutta hänen on lunastettava myös pääsylippu lennolta pois, mikäli hän sellaista palvelua haluaa.

Ellei halua, hän voi haluamassaan vaiheessa lentoa vuokrata henkilökunnalta laskuvarjon ja poistua koneesta halvalla omin voimin. Jos sekin tuntuu vielä liian kalliilta, totta kai on mahdollisuus hypätä myös ilman laskuvarjoa täysin ilmaiseksi. Vaikkei lentoyhtiö siitä rahastakaan, se silti säästää, koska lasti kevenee ja kalliin kerosiinin kulutus vähenee.

Näinä hiilijalanjälkien mittaamisen aikoina saattaisi lentomatkustajille käydä kaupaksi myös itsepalvelulentäminen. Se vaatisi kalustoon pieniä muutoksia, mutta kohtuullisella aikataululla ei liene mahdotonta asentaa vaikka jokaisen istuimen alapuolelle polkimet, joilla matkustajat itse saavat polkea luomuvoimaa koneen potkureihin -- siis aivan kuin polkupyörässä tai polkuveneessä.

Etu olisi molemminpuolinen, sillä lentoyhtiö säästäisi polttoainetta ja voisi samalla nostaa jonkin verran lipun hintaa, koska siihen sisältyisi matkan lisäksi kunnon kohotus.

Matkustajalle polkeminen olisi terveellistä myös siksi, ettei pitkilläkään matkoilla veritulppa pääsisi iskemään jalkoihin, kun ne olisivat koko ajan liikkeellä.