Demarien Forssan julistuksen 100-vuotisjuhlissa saatiin lopultakin tietää, että hyvinvointiyhteiskunta on sosialismia. Jotain tällaista on jo ehtinyt ounastellakin. Esimerkiksi julkisen sektorin työntekijöiden määrä on kasvanut vauhdilla. Nyt on ylitetty reilusti lamaa edeltäneet luvut.
Ministerit suorastaan kilvoittelevat siitä, kuka nutistaa tehokkaimmin yksityisen palvelusektorin. Kaikkein innokkain on Sinikka Mönkäre, joka on jaksanut meuhkata yksityislääkärien Kela-korvauksista.
Mönkäreen mukaan Kelan 660 miljoonan euron vaje tukittaisiin 65 miljoonalla eurolla. Samalla rahalla saataisiin myös julkinen sektori priimakuntoon. Tämän verran Kela korvasi viime vuonna yksityislääkärillä käyntejä. 65 miljoonan euron korvaus on kuitenkin vain muutamia prosentteja Kelan sairausvakuutusmenoista.
Demarit eivät osaa laskea. Nyt sekin on todistettu.
Jos yksityislääkärikorvaukset lopetettaisiin, naiset kuolisivat rinta- ja kohtusyöpiin. Vai kuvitteleeko joku, että julkisella sektorilla on gynekologeja, jotka joutaisivat tekemään terveille naisille vuositarkastuksia. Hyvä kun ennättävät hoitaa sairaat.
Tosiasiassa Kela-korvauksemme ovat sivistysmaiden kehnoimpia. Todellisesta laskusta korvataan vain kolmasosa. Sitten tulee yksi demariministeri, joka ottaa yksityislääkärit SDP:n puheenjohtajakampanjansa keppihevoseksi.
Tällä hetkellä demareilla menee hienosti. Puolue on vaikutusvaltaisempi kuin koskaan. Puoluesihteerinä on Eero Heinäluoma, SAK:n etäispääte, joka pitää eduskunnassa huolen siitä, etteivät kansanedustajat vaaranna saavutettuja etuja.
SAK:n ulkoparlamentaarinen voima onkin 90-luvulla kasvanut. Se tekee presidenttejä, valitsee ja kaataa pääministereitä. Jos oikein tiukoille menee, ei kun yleislakkoon.
Sentään on vielä Esko Aho, joka nyt yksityisyrittäjänä uskaltaa puhua enemmän kuin pääministerinä koskaan. Hän on varoittanut, että Suomi on menossa rysähtäen kohti kriisiä. Ratkaisun avaimet olisivat työreformissa, mutta senhän kepulaiset ovat SAK:n vaatimuksesta upottaneet Atlantin aaltoihin.
Aho on Paavo Lipposen ja Martti Ahtisaaren ohella lähes ainoita länsimielisiä poliitikkoja. Mutta sillä ei ole enää merkitystä. Vallan ovat perineet UKK:n perinneyhdistys ja sorsalaiset sosialistit.
Suomen paikka olisi Euroopassa muiden demokraattisten maiden joukossa. Mutta vanhaset, tuomiojat ja kääriäiset ohjastavat meidät Euroopan reunalle. Siellä sitten kökötetään seuraava vuosikymmen tai ainakin niin pitkään, että politiikassa päästään eroon Venäjän pelkääjistä ja 70-luvun ideologian hapattamista änkyröistä.
Kokoomuksen ikiliikkuja Kimmo Sasi osaa joskus iskeä naulan kantaan. Hän pitää Matti Vanhasen hallitusta henkisesti ahdasmielisimpänä toisen maailmansodan jälkeen. Vaikka Sasi hieman liioittelee, ainakin yksi asia on varma: hallitus koostuu raivoraittiista ja seksikammoisista.
Sasin mukaan hallitus on käyttänyt aikaansa pohtimalla, kuinka seksipalvelujen ostoa tulisi rajoittaa, kuinka tupakkaa tulisi verottaa, tulisiko ravintoloiden aukioloaikoja lyhentää, miten tulisi kontrolloida kansalaisten alkoholinkulutusta, miten humalaiset kerättäisiin yleisiltä paikoilta talteen ja pitäisikö viinakortti palauttaa.
Lista on melkoinen. Sehän paljastaa ministerit ahdasmielisiksi sosiaalitantoiksi.