Yksinäinen vessapaperirulla lentää pelikentän ja katsomon väliselle kahdeksanrataisalle tartanille. Keltaliivinen järjestysmies poimii rullan ja nostaa sen talteen. Järjestysmies luo parinkymmenen hengen fanikatsomoon vihaisen katseen, mutta ei heristä sormeaan: pojat ovat poikia, mutta eivät sentään huligaaneja.
Huliganismin ja jalkapallon yhteiselo on pakkoavioliitto. Väkivaltainen huliganismi pitää kaunista jalkapalloa ikeensä alla. Jalkapallo haluaisi avioeron, mutta huliganismi on edelleenkin liian voimakas. Kaikista maailman urheilulajeista huliganismi on valinnut tietenkin suurimman, jalkapallon.
Suomessakin jalkapallo kuuluu suurimpiin lajeihin, mutta se ei ole onnistunut hankkimaan muiden maiden kaltaista jalansijaa yksinäiseltä huipulta. Samalla myös jalkapallohuliganismi on pysynyt poissa Suomesta.
"Suomalaisissa katsomoissa on ollut yksittäisiä nujakoita, mutta niitä voi tapahtua missä vaan - nakkikioskeilla ja ravintolajonoissa", Suomen Palloliiton turvallisuuspäällikkö Juha Karjalainen huomauttaa.
Silmitöntä
väkivaltaa
Karjalainen kehottaa katsomaan sanakirjasta huliganismin määritelmän.
"...rikollisuus, yleinen kurittomuus, epäjärjestys...huliganismi on yhteiskuntaa häiritsevä, jopa järkyttäväkin ilmiö", Nykysuomen sanakirja vastaa.
Karjalaisen mukaan huliganismiin liittyy voimakasta vandalismia ja silmitöntä väkivaltaa. Esimerkiksi Euroopan jalkapallokenttien liepeillä epäviralliset ryhmittymät järjestävät väkivaltaisia voimien koetteluja. Jalkapallohuliganismi on vienyt monta ihmishenkeä vuosien aikana.
"Suomessa on ollut lähinnä tilanteita, joita voi kutsua järjestyshäiriöiksi. Vaikka täällä on nähty vain yksittäisiä painikilpailuja, niin niitä ei voi mitenkään puolustella, vähätellä tai sallia", Karjalainen osoittaa.
Suurin osa
A-luokan kannattajia
Suomalainen kannatuskulttuuri on nuorta. Maamme liigajoukkueiden kannattajaryhmät ovat järjestäytyneet vasta aivan viime vuosien aikana. Suomen suurin faniryhmä on Forza HJK, jolla on 266 rekisteröitynyttä jäsentä. Kotiotteluihin Forza HJK saa mukaan noin 150-200 kannattajaa, vierasotteluihin keskimäärin reilut kaksi kolmasosaa vähemmän.
Mistään valtavasta fani-invaasiosta suomalaiskatsomoissa ei vielä voida puhua: suurin osa kannattajaryhmistä on parinkymmenen hengen suuruisia.
Kannattajat ovat tuoneet lisäväriä aneemisiin suomalaiskatsomoihin. Ongelmiltakaan ei ole vältytty, sillä esimerkiksi tämän kauden aikana muutamissa otteluissa on ollut kahakoita. Tällä hetkellä pahimmat tapaukset täyttävät pahoinpitelyn tunnusmerkit.
Tilastojen mukaan kahinoiden toisena osapuolena on useimmiten ollut FC Lahden epävirallisen kannattajaryhmän FCLK:n jäsenet. FC Lahden puolesta korostetaan, että FCLK ei ole seuran virallinen fanijärjestö.
Turvallisuuspäällikkö Karjalaisen mukaan suomalaiset kannattajat on jaettu kansainvälisten luokitusten mukaisesti A-, B- ja C-kannattajiin. Ensimmäisen ryhmän kannattajat ovat parasta A-ryhmää.
B-kannattajat ovat lähes kunnollisia, mutta saattavat provosoituna villiintyä. C-ryhmän kannattajat ovat saaneet esimerkiksi porttikieltoja stadioneille, eikä heille myydä lippuja vaikkapa tulevaan Suomen cupin loppuotteluun.
"Suomessa on kymmenkunta B-kannattajaa ja muutamia C-ryhmään kuuluvia henkilöitä. Esimerkiksi FCLK:n henkilöistä suurin osa on loistavia faneja, mutta muutama kaveri on vienyt asiat liian pitkälle", Karjalainen kertoo.
Monessa tapauksessa suurin provosoija on ollut - tietenkin - kuningas alkoholi. Jotkut kannattajat ovat kokeneet, että muun muassa järjestysmiesten lippalakki on heidän suhteensa liian kireällä.
"He ovat vain turvaamassa, että yleisö viihtyisi. Esimerkiksi kiroilua ja epäasiallisuutta ei tule sietää. Kynnys asiattomuuksiin on katsomossa matalampi, mutta kyllä sielläkin pätevät yhteiskunnan yleiset normit", Karjalainen mainitsee.
Katse luottavaisesti
tulevaisuudessa
Karjalainen korostaa, että hän ei missään nimessä halua vähätellä ongelmia. Suomalaista jalkapallohuliganismia ei ole, mutta pienetkin ongelmatilanteet on syytä ottaa vakavasti. Urheiluväkivallan englantilainen asiantuntija Douglas A. Hopkins totesikin muutama vuosi sitten, ettei olisi voinut 1960-luvulla uskoa, millaiseksi Englannin tilanne muuttuisi.
Ruotsalainen kansankoti puolestaan yllätettiin huliganismin suhteen housut kintuissa. Surulliset riehumiset ja puukotukset astuivat ruotsalaisten arkipäivään.
Eikö suomalaisten kannata ottaa vaarin länsinaapurin tapahtumista? Onhan Suomessakin tapahtunut yhteiskunnassa sellaista, jota "ei koskaan pitänyt tapahtua Suomessa".
"Ainahan kaikki on mahdollista. Ruotsiin huliganismi tuli ikäänkuin yhdessä humauksessa. Me voimme ottaa siitä oppia, ja myös viranomaiset ovat olleet kiinnostuneita asiasta."
"Tekemällä yhteistyötä näiden nykyisten pienten kannattajaryhmien kanssa luomme samalla pohjan tulevaisuudelle. Näin sen näkisin - olen vakuuttunut, että fanimäärät nousevat muutaman vuoden sisällä paljon suuremmiksi", Suomen Palloliiton turvallisuuspäällikkö Juha Karjalainen uskoo.
Yksinäinen vessapaperirulla on viety stadionin vessaan. Joku onnellinen pyyhkii sillä takapuolensa.
