Hallitus hyväksyi torstaina viimein kiistellyn esityksen hedelmöityshoitolaiksi.
Asiasta jouduttiin kuitenkin äänestämään peräti kahdesti.
Eniten erimielisyyttä herättänyt asia on, että laki sallisi hedelmöityshoidot myös yksinäisille naisille ja naispareille.
Kunta- ja alueministeri Hannes Mannisen (kesk.) esitys hedelmöityshoitojen sallimisesta vain heteropareille kaatui nyt valtioneuvostossa äänin 9-3. Mannisen kannalle asettuivat sisäministeri Kari Rajamäki (sd.) ja puolustusministeri Seppo Kääriäinen (kesk.)
Toisessa äänestyksessä valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos (r.) jäi yksin esittäessään, että ikäraja lapsen oikeudelle saada tietoonsa sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys olisi laskettu 15 vuoteen, kun se esityksessä on 18 vuotta.
Keskustaministerit Juha Korkeaoja ja Mauri Pekkarinen poistuivat valtioneuvoston istunnosta asian käsittelyn ajaksi. He ilmoittivat päättävänsä kantansa vasta eduskuntakäsittelyn aikana.
Eduskunnan käsittelyyn laki etenee presidentin esittelyn jälkeen.
Riitely jatkuu eduskunnassa
Edellisellä viikolla esitys jäi hallituksessa pöydälle peruspalveluministeri Liisa Hyssälän (kesk.) pyynnöstä. Nyt Hyssälä ei osallistunut asian käsittelyyn, koska on virkamatkalla ulkomailla. Mannisen tavoin Hyssäläkin on vastustanut nimenomaan hoitojen sallimista naispareille ja yksinäisille naisille.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on kannattanut lakia. Esitystä valmistellut oikeusministeri Leena Luhtanen (sd.) on katsonut, että lakia tarvitaan, koska se vain loisi pelisäännöt tilanteelle, joka on jo olemassa.
Hedelmöityshoitoja koskevaa lainsäädäntöä on yritetty sorvata tuloksetta jo parikymmentä vuotta. Viimeksi pari vuotta sitten hallitus joutui vetämään asian pois eduskunnasta, kun lakivaliokunnan enemmistö halusi vastoin hallituksen kantaa rajata hoidon antamisen vain heteropareille.
Väittely aiheesta herätti silloin hyvinkin kuumia tunteita.
Kiivas eduskuntakeskustelu lienee luvassa tälläkin kertaa, sillä lakiesityksellä on vastustajia myös oppositiossa.
Hoitojen sallimista yksinäisille naisille ja naispareille vastustetaan lähinnä sillä perusteella, että lapsella pitäisi olla oikeus isään. Kiistaa aiheuttavat myös eräät muut esityksen kohdat, muun muassa se, pitääkö lapsella olla oikeus saada tietää sukusolujen luovuttajan nimi.
Lapsi saisi tietää
luovuttajan nimen
Nykyisin hedelmöityshoitoja tehdään oikeudettomassa tilassa, koska lakia asiasta ei ole.
Hoitoja antavat klinikat ovat Suomessa saaneet itse päättää, kenelle ja millä ehdoin ne antavat hoitoja. Suurimassa osassa muita Euroopan maita hoitoja säätelee laki.
Esityksen mukaan hoitoja saisi tehdä parin omien sukusolujen lisäksi myös luovutetuilla sukusoluilla eli luovutetuilla munasoluilla ja siittiöillä.
Luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneella lapsella olisi 18 vuotta täytettyään oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys eli käytännössä nimi ja henkilötunnus.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin isyyden vahvistaminen, jolloin lapsi saisi oikeuden periä isänsä.
Tämä kohta on ratkaistu siten, että siittiöiden luovuttaja voidaan vahvistaa isäksi vain, jos mies itse suostuu siihen.
Lakiehdotuksessa ei ole esitetty hedelmöityshoidoille ikärajaa. Raja on vedetty siihen, että hoitoa ei saisi antaa, jos naisen iän tai terveyden vuoksi siitä koituisi vaaraa naisen tai lapsen terveydelle.
Eräissä muissa maissa hoitojen antaminen on rajattu esimerkiksi alle 45-vuotiaisiin naisiin.
Lakiesitys suhtautuu edelleen tiukasti sijaissynnytyksiin ja alkioiden valintaan: sijaissynnytykset kiellettäisiin kokonaan ja vanhemmat saisivat valita syntyvän lapsensa sukupuolen vain, jos lapsella olisi sukupuolen vuoksi suuri riski sairastua perinnölliseen sairauteen.