Eduskunnassa saatiin hedelmöityshoidossa aikaan suuri sekaannus asiasta, jonka käytännön merkitys on vähäinen ja jossa ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
On usein suuri mysteeri, millaiset asiat nousevat eduskunnassa yllättäen pinnalle muita näkyvämmin. Laki hedelmöityshoidosta on juuri tällainen tapaus. Siitä nousi suhteettoman suuri meteli, jota ei voi selittää juuri muulla kuin vaalien lähestymisellä.
Suomessa ei ole nyt hedelmöityshoitoa säätelevää lakia lainkaan. Laille on selvä tarve. Tahaton lapsettomuus on yleistynyt, ja siitä kärsii noin 15 prosenttia hedelmällisessä iässä olevista pareista. Kokemus on usein henkisesti hyvin tuskallinen, ja monet ovat valmiita turvautumaan pitkäänkin hoitoon. Siinä vaiheessa mahdolliseen raskauteen liittyy aina vakaa harkinta ja suuri motivaatio, sillä vahingossa raskaaksi tulo ei tällä tavalla ole mahdollista.
Perheen ja lapsen myöhemmistä vaiheista tämäkään ei tietysti ole mikään tae, mutta selvää on, että jokainen hedelmöityshoidon kautta syntynyt lapsi tulee maailmaan toivottuna.
Hallituksenesityksessä hedelmöityshoito olisi sallittu avio- tai avoparin ohella myös tietyin edellytyksin naiselle, joka ei elä tällaisessa parisuhteessa. Vaikka asiaa ei ole laissa määritelty, käytännössä se tarkoittaisi yksin eläviä naisia tai naispareja.
Eduskunnan lakivaliokunnan enemmistö poisti tämän kohdan. Enemmistö vetosi lapsen etuun ja isyyden merkitykseen, jopa kriminalisoi asian, ja poliittinen soppa oli sitä myöten valmis.
Lakivaliokunta muutti hallituksen esitystä myös siten, että lapsella olisi 18 vuotta täytettyään ollut ehdoton oikeus saada tietää sukusolun luovuttajan henkilöllisyys, toisin sanoen alkuperänsä. Tämä periaatteellisesti hyvin merkittävä ja myös "tavallisia" pareja koskeva muutos meni ohi ilman suurtakaan huomiota, kun puheet keskittyivät aivan toisaalle.
Hyvin poikkeuksellisesti hallitus yritti saada lakiesityksen suureen valiokuntaan uudelleen muotoiltavaksi. Eduskunta hylkäsi perjantaina tämän virityksen täpärässä äänestyksessä. Lopputuloksena koko esitys vedetään eduskunnasta pois.
Eduskunnan portailla oli mielenosoittajia, tunteita on kuohunut puolesta ja vastaan, ja lakiesitys on liikehtinyt eduskunnassa aivan eri tavalla kuin yleensä. Lapsettomuudesta kärsivien piinaa tämä ei ainakaan helpota.
Koko kiistassa on kyse marginaalisesta asiasta, sillä ylivoimainen enemmistö hoidon kysyjistä elää joka tapauksessa tavallisessa parisuhteessa. Eikä hedelmöityslain tehtävä ole ratkoa yhteiskunnan arvoperusteita, vaan auttaa niitä, jotka hoitoa tarvitsevat ja sitä antavat. On taas ensi vaiheessa henkilökohtainen ja viime kädessä lääkärin kanssa käytävien keskustelujen kautta ratkeava asia, ketkä tämän hoidon tarpeessa ovat.
Kuten Oysin lastenklinikan ylilääkäri, professori Pentti Jouppila totesi perjantain Kalevassa, yksittäisiä ryhmiä ei tulisi laissa lainkaan nostaa esiin, vaan yksittäistapaukset olisi jätettävä potilaan ja lääkärin välisiksi asioiksi.
Elämäntilanteiden moninaisuutta on turha yrittää ratkaista lainsäädännöllä. Se on tuomittu epäonnistumaan - mikä on nähty jo eduskunnan sekavasta näytelmästä. Hallituksen ratkaisu vetää lakiesitys pois siirtää koko asian jonnekin vaalien tuolle puolen. Silloin tunteet käyvät toivottavasti vähemmän kuumina. Paras lopputulos olisi, ettei hedelmöityshoidon aloituskeskustelua käyvän lääkärin tarvitsisi selata lakikirjaa, vaan käyttää omaa ammattitaitoaan ja tervettä järkeä arviota tehdessään. Se vastuu on suuri kaikissa tapauksissa.