"Mitään en tekisi toisin", sanoo neljäkymmentä vuotta suomalaisen popmusiikin eturivissä ollut lauluntekijä Heikki "Hector" Harma.
Mies on vetäytymässä konserttilavoilta ja tekee Suomen mittakaavassa ainutlaatuisen kaksitoista jäähallia käsittävän Näkemiin, kuulemiin -jäähyväiskiertueen.
Eivätkä fanit halua jättää viimeistä mahdollisuutta käyttämättä, vaan osa keikoista on jo loppuunmyyty. Se on hämmästyttävä suoritus artistilta, joka on tällä vuosikymmenellä julkaissut vain yhden albumillisen uutta tuotantoa.
Klassikkojen lisäksi Hector esittää keikoillaan myös harvinaisempia helmiä, kuten Neitoperhon debyyttialbumilta.
"Soitan kappaleita joita en ole koskaan esittänyt. Tuntuu tosi kivalta että on tullut tehtyä tuollaisia löydöksiä", Harma sanoo.
Harman mittava, toista tuhatta laulua sisältävä tuotanto käsittää paljon käännöstekstejä ja tilaustöitä. Kuusikymppisen miehen korvia ei nuoruuden naiivimpikaan materiaali saa punoittamaan. "Kun ne on tehty vilpittömästi ei niitä osaa ylenkatsoakaan", hän sanoo.
Ensimmäistä tekstittäjäpolvea
Harma on nähnyt suomalaisen popkulttuurin kehityksen aitiopaikalta, taiteilijana ja toimittajana. "Koko kulttuurissa on tapahtunut paljon, ei pelkästään popmusiikissa. Kun aloitin, tämä oli periferiaa. Kaikki tuli Ruotsista, äänilevyt ja bändit ja vaikuttavien esikuvien näkeminen livenä oli lähes mahdotonta", Harma muistelee.
Ääniteteollisuus oli perinteisesti keskittynyt iskelmämusiikkiin ja 60-luvulla popkulttuuri oli vasta lapsen kengissä. Sanoittajat olivat keski-ikäisiä miehiä, jotka käänsivät tekstit ulkomaisista hiteistä. Vasta 70-luvulla tuli suomalaisen poplyriikan esiinmarssi.
"Meitä oli Dave, Juice ja Strengin Pekka, jotka oltiin amerikkalaisen kapinallisen lauluntekijäpolven kasvatteja. Halusimme etäisyyttä keski-ikäiseen maailmaan. Sitten tuli Punk joka mullisti maailman, tuli Syrjän Martti ja Röyhkä", muistelee Harma.
Alan kehitystä Harma seuraa kuuntelemalla radiota. "Englanninkielinen ei kiinnosta, mutta suomenkieliset bongaan. Egotripin tyylistä, semmoisista pastisseista, olen tykännyt. Jarkko Martikaisesta ja A. W. Yrjänästä pidän myös", hän sanoo.
Samuli Putron tyyli sen sijaan ei Hectoriin uppoa. "Sitä on vaikea lähestyä. Koen sen niin naiivina ja tekotaiteellisena", mies pohtii rocklyriikan nykytuulia.
Uskonto on
järisyttävä aihe
Tekstien aiheita Harman ei tarvitse hakea vaan "maailma tunkee postiluukusta ja ruudulta".
Aina yhteiskunnallisiin aiheisiin tarttunut taiteilija kokee luontevana sulattaa maailmanpoliittiset aiheet osaksi luomisprosessia, eikä keskittyä vain parisuhdeongelmiinsa. Uskonto on ajankohtaisempi ja poliittisempi aihe kuin koskaan.
"Mikä sen järisyttävämpi aihe voi tänä päivänä olla kuin uskonto, kun ajattelee muslimien ja kristittyjen välisiä taisteluja", sanoo mies, joka kuitenkin alleviivaa tehneensä aina lauluja omasta tarpeesta.
Omaa tuotantoaan Harma ei halua lähteä arvioimaan. Laajasta mittatilaustyönä tehdystä tuotannosta hän kokee erityisen onnistuneeksi vuonna 1979 julkaistua Irina Milanin Mitä tapahtuu -levyä.
"Irina on yksi Suomen kaikkien aikojen lahjakkaimpia laulajia. Naislaulajan levy vaati aivan erilaista lähtökohtaa ja näkökulmaa. Sitä oli jännä tehdä ja se onnistui hyvin. Kirjoitin kaikki tekstit ensin, jotka Jorma Panula sitten sävelsi."
Taiteellisesti kunnianhimoinen levy jäi kuitenkin vähälle huomiolle. "Se on aivan häpeällistä, ettei sitä ole julkaistu cd:nä. Erittäin arvokas ja hieno levy", muistelee Hector.
Keikkailun jättävä Hector ole ajatellut eläkkeelle vetäytymistä. Omaelämäkerta on työn alla ja uusi levy pitäisi tehdä. Tilaustöitäkin on jonossa kiertueen loppumista odottamassa.
Eivätkä pienimuotoiset keikatkaan mahdoton ajatus ole. "Edellytyksenä on se, että mulla on jotain uutta esitettävää."
Hector Oulussa
Club Teatrialla 29.10.