Oululaislähtöinen Hannaleena Heiska, 34, maalaa heavysti. Hän käyttää inspiraationa raskasta rokkia.
Heiskalla on näyttely Gallery Kalhama & Piippo Contemporaryssa Helsingissä. Valoisissa huoneissa riehuu Kryptisiä talvimyrskyjä. Susi ulvoo kuutamolle.
"Teen työt tunteella ja kertamaalauksella. Räimeestä saa hirveästi energiaa ja tuntee olevansa elossa", Hannaleena Heiska kuvaa.
Heiskan teosten nimet ovat heavybiisejä. Cryptic Winterstorms on Immortalia. Soittolistalla ovat myös Satyricon, Danzig, Rainbow ja Black Sabbath.
Heavy antaa Heiskalle asennetta pensseliin.
"En ole mikään prototyyppinen metallimusiikkifani. Kuuntelen fiilispohjalta mitä milloinkin huvittaa", itsensä epämusikaaliseksi määrittelevä taiteilija toteaa.
"Tällä hetkellä suosikkeja ovat Satyricon, Carcass ja Slayer. Ihan kaikenlaista en jaksa työhuoneella kuunnella. Mutta kotona on ihan mukava pistää välillä kunnon mättö soimaan."
Heavy tarttui
Oulusta
Heavy tarttui kuvataiteilijaan kotikaupungista Oulusta. Kaveripiirissä oli paljon muusikoita ja heavyfaneja.
"Oulu on täysin heavykaupunki. Mulla tämä lähti kolme vuotta sitten kun tein näyttelyä Kuvataideakatemian galleriaan Kasarmikadulle. Tuntui luontevalta käsitellä suhdetta kotikaupunkiin, koska olen ollut sieltä pois jo aika kauan, vuodesta ysiysi."
Taideakatemian näyttelyyn Heiska löysi heavykuvaston, jota hän jatkaa uudessa näyttelyssään.
"Päätin tehdä installaation nimeltä Taistelevat metsot. Ferdinand von Wrightin työ on Suomen kopioiduimpia maalauksia. Lapsuudenkodissakin oli kopio siitä seinällä."
"Laitoin installaatioon valtavan tatuointi-seinämaalauksen. Pääkallon, mistä tuli käärme silmästä ja tikari oli isketty kallon läpi. Sitten oli muovikuusia ja kaksi telkkariruutua, kummassakin yksi pitkähiuksinen mies, ja he moshasivat vastatusten. Se oli mulle taistelevat metsot. Näyttelyn nimen otin HIMin biisistä When Love And Death Embrace."
Tiikerin pää,
pöllön naama
Heavymusiikin kuvasto - hirviöt, naamiot, tatuointikuvat eli tribaalit, lohikäärmeet ja pääkallot - hallitsee Hannaleena Heiskan töitä.
Koukeroiset tribaalinauhat rönsyilevät maalattujen hahmojen iholla tai nahalla.
"Näen nämä vartalot tai tyypit miehinä", tekijä paljastaa. "Ne ovat maskuliinisia, koska heavymusiikkikin on aika maskuliinista."
Tyypeillä on koiran pää, pöllön tai tiikerin naama. Naamiot vieraannuttavat ja pelottavat samalla tavoin kuin jääkiekkomolken maski.
"Naamioituminen liittyy heavymusiikkiin. Heavy- ja goottimusiikissa käytetään kuoleman kuvastoa ja hautausmaan estetiikkaa. Kaikki ne corpse paintit, mustat silmät ja valkoinen naama. Se on tosi dramaattista ja teatraalista. Heavyjätkät tekevät paljon töitä sen eteen, että olisivat tosi pelottavia."
Heiskan työt eivät nimistään huolimatta ole yksittäisten biisien kuvituksia.
"Minua kiehtoo heavymusiikki genrenä, sen salaperäisyys, myyttisyys ja tietyt kliseet, jotka toistuvat biisien sanoituksissa. Selailen alan lehtiä, Miasmaa ja Infernoa, ja katson kuinka bändit poseeraavat kuvissa."
Ripaus
romantiikkaa
Heiska maalaa öljyllä puolikovalle MDF-kuitulevylle, ohuita kerroksia. Työt ovat maalatessa vaaka-asennossa.
"Maskuliiniseen, ekspressiiviseen maalaustapaan kuuluu paksu, jankki väri. Minun työni ovat akvarellimaisia: väri kuultaa läpi. Vaikka ne on maalattu ekspressiivisesti, tunteella, ne ovat silti esittäviä ja tarkkoja."
Hannaleena Heiska haastaa heavyn ja maskuliinisen maalaustavan. Useista töistä löytyy ripaus herkkää vaaleanpunaista: ruusun rönsyjä, pussailevia pikkulintuja ja eteerisiä kukkia. Ne sotkevat heavyyn sopivasti romantiikkaa.
"Halusin ottaa mukaan kitsch-kuvastoa enkä maalata sydänverellä jotain omaa angstia. Heavymiehille nämä saattavat olla liian nättejä tai liian feminiinisiä. Näyt ovat tulleet oman suodattimeni läpi."
Hannaleena Heiskan näyttely
Not Of This World on esillä
Gallery Kalhama & Piippo
Contemporaryssa Helsingissä
23.3. saakka.