Oulu Kajaaniin vievän valtatien varrelta pilkottavista valonlähteistä yksi kutsuvimmista oli tiistai-iltana Muhoksen Mäntyrannan koulun piha. Oli kahden kylän perinteisen joulujuhlan hetki.
Vaikka väki oli innostuneen odottavaa ja esiintyjät täpinöissään, Mäntyrannan rehtori Pekka Rissanen puki monen tunnot sanoiksi. "Tällä koululla on pidetty joulujuhla yli 100 kertaa. En haluaisi sanoa, mutta on sanottava: tämä on Mäntyrannan viimeinen."
Mäntyranta-Honkalan-kyläyhdistys on toiminut yli kaksikymmentä vuotta ja yhtä kauan on järjestetty yhteisiä joulujuhlia. "Ohjelma on Honkalan ja Mäntyrannan koulujen oppilaiden käsissä, kylänväki vain järjestää tykötarpeet kahvinkeittoon", puheenjohtaja Mikko Viitala kertoo.
Ja mikäs on väen - tälläkin kertaa 220-päisen - juhliessa, kun tilaksi on tarjolla liikuntasali, joka tehtiin kyläläisten talkoilla vuosina 1995-96.
"Tuhansia työtunteja ja satoja ihmisiä", Viitala luettelee. "Kaksi kolmasosaa kylän väestä oli mukana hankkeessa."
Mäntyrannan koulun luokkahuoneet ovat tuttuja myös Pertti Kukkoselle, 39, jolla on monta mukavaa muistoa kouluaikojen jouluista.
"Kuusi oli aina tuolla nurkassa", hän viittoo kahvitellessaan viereisen Suomen-kartan taakse.
Pertti muistaa olleensa joulujuhlissa joulupukin roolissa moneen kertaan. "Kuorossakin lauloin lapsena. Nyt kotona tuumaavat, että 'ole laulamatta'."
Nokkahuiluakin hän kertoo soittaneensa. Outi Kukkonen vahvistaa, ettei sekään harrastus ole jatkunut aikuisiällä.
"Oli parempi suksee ennen vanhaan", Pertti nauraa.
Pertti ja Kalajoelta kotoisin oleva Outi muuttivat Oulusta Muhokselle vuonna 2000 nimenomaan siksi, että siellä lapsille tarjoutui mahdollisuus käydä pientä koulua lähellä kotia.
"Kaksi vanhinta tytärtä ehtikin, mutta Ella, 4, ja Alma, 3, eivät", Outi harmittelee.
"Alueella on semmonen 290 savua", Mikko Viitala laskee. "Ala-asteikäisiä lapsia on 85, vajaan kymmenen vuoden päästä 120."
Sopiva ja edullinen tonttimaa on omiaan imemään kyliin uudisasukkaita.
Mäntyrannan koulun piha on ensi syksynä hiljainen. Honkalan tulevaisuuden suhteen uskalletaan olla toiveikkaita lopettamispäätöksestä huolimatta.
Pakko on toivoa. Milloinkas siitä voitaisiin lakata?