Amerikkalaisen kaapelitelevisioyhtiö Home Box Officen (HBO) nimi voisi yhtä hyvin olla AQT, American Quality Television. Se synnytti 90-luvun lopulla "amerikkalainen laatutelevisio" -ilmiön. Nyt se yrittää pitää kiinni maineestaan. Ylen hankkimien uusien HBO-sarjat kohdeyleisöä ovat naiset, jotka haluavat puhua seksistä ja suhteista.
HBO:lla on aina ollut monenkirjava ohjelmisto. On nähty yhteiskuntakriittisistä elokuvaa, näyttävää minisarjaa (Angles in America ja Taistelutoverit) ja rankanpuoleista perussarjaa Sopranosin pohjalta.
Sarjoja kuten Sano että rakastat ja In Treatment katsovat luultavasti samat naiset, jotka aikanaan hurahtivat HBO-sarjoista suosituimpaan joskaan ei kehutuimpaan. Uutuudet on tehty tilaustyönä Sinkkuelämää-ihmisille, jotka ovat ajan saatossa hankkineet muotivaatteiden ohella trauman poikineen.
Sano että rakastat on sarja seksistä, joskin Ylellä nähdään siitä siistitty K15-versio. Siinä puhutaan paljon sitoutumisesta, lapsenteosta ja haluttomuudesta, mutta ne pornokohtaukset jäävät kesken. Anteeksi, naisten naisille tekemässä sarjassa seksi on tietysti aistillista erotiikkaa eikä mitään pornoa.
Sano että rakastat pitää ehkä miehetkin otteessaan, koska seksi yhdistää meitä kaikkia. Psykoterapia sen sijaan on harvojen juttu. In Treatment -sarjan jokainen jakso on yksi istunto komean mutta aina kärsivän näköisen psykon (Gabriel Byrne) pakeilla. Juuri mitään ei tapahdu, koska idean mukaisesti teoista ja tunteista puhutaan. Terapeutti on esillä myös sarjassa.
HBO on muuttunut. Toista oli silloin kun se repi riekaleiksi perheideologian ja yrittämisen ehdot (Sopranos), etsi Amerikan juuria villin lännen riistokapitalismin kentiltä (Deadwood) ja esitti yhteiskunnan toiminnan vallantahdon saippuaoopperana (Rooma).
Käänne kohti naisyleisö oli odotettu, sillä kriitikoiden kehumat klassikot olivat melko miehisiä. Älyköille silmää iskevät kulttuuriviitteet eivät juuri tuoneet lisäkatsojia. Kalliit ja kunnianhimoiset sarjat pantiin pakettiin ja tuotiin uudestaan levitykseen dvd-kansioina.
Naisissa on kulutusvoimaa, sen tietävät myös lehtien kustantajat. Siksi myös tv-sarjoja tehdään nyt niille, joilla on halua pohtia melkein loputtomasti ihmissuhteen, perheen ja seksin pienimpiäkin vivahteita.
HBO:n uutuuksien joukossa rajun työväenluokkainen Lucky Louie on siinä mielessä poikkeus, että miehuutensa kanssa kamppailevan mekaanikon ja hänen sairaanhoitajamuijansa suhdepeliä piristää ronski huumori. Sopranos-fanitkin epäilemättä tykkäävät, kun naisten hoitelemaa suhdepeliä pannaan välillä kiltisti halvalla.
Flight of the Conchords onkin sitten puhdas kulttisarja musiikkia tekevistä nörteistä. Komedia jää pienen piirin jutuksi vaikka sitä kuinka mainostettaisiin.
HBO-kattauksen kovin valttikortti taitaa olla vanha kunnon Sopranos, joka alkaa perjantaina alusta. Sarja on pakattu sen verran täyteen kaikenlaisia vihjeitä ja vitsejä, että se kestää useammankin katsomiskerran. Kaikille älyllisyyteen verhottu väkivaltaviihde ei tietenkään sovi. Heille Yle ja HBO ovat kehittäneet pehmeämpiä ja puheliaampia vaihtoehtoja, jotka eivät ole viileitä vaan suorastaan lämpöisiä.