Mitä on tapahtunut Havukka-ahon ajattelijalle korpifilosofi Konsta Pylkkäselle vuoden 1952 jälkeen? No, hän on viettänyt pitkät ajat valtion tutkimusasemalla tunturin juurella. Hoidellut kalustoa, tehnyt pilkkeitä, lämmittänyt mökkejä ja saunoja, tervannut veneitä ja suksia, ruokkinut kaloja altaissa ja elikoita häkeissä. Ja kun ne maisterit ja keolookit joskus henkisesti uupuivat, antoi hän niille virikkeitä ja uusia näkökulmia.
Ja nyt Konsta Pylkkänen on juuri tullut pankista kansaneläkkeen ensimmäinen erä säästökirjallaan.
Kirjailija Veikko Huovinen palaa kirjansa Havukka-ahon ajattelijan (WSOY 1952) päähenkilön tarinaan yli 50 vuoden tauon jälkeen. Tämän vuoden syksyllä julkaistaan romaani Konsta Pylkkänen etsii kortteeria.
Konsta Pylkkänen palaa kotiseudulleen Kainuuseen ja etsii kortteeria, jossa voisi elää loppuelämänsä rauhassa maailman suhdanteilta ja melskeiltä. Omaan mökkiin ei ole varaa, huonemieheksi olisi jonnekin pyrittävä.
Olisi iso apu, jos saisi päivän lämpimän aterian. Löytyisikö niin sydämellistä vuokraemäntää, että pyykin pesisi?
Kohta seudulla herättää ihmetystä puolituttu kulkija, joka kyselee tiloja tyhjistä rakennuksista ja naisväen mielenlaadusta. Piruako toisten emännät hänelle kuuluvat?
Kyllä Konsta Pylkkänen kortteerin ajallaan löytää, mutta löytääkö hän vielä ihmisiä, jotka osaisivat pohtia, mitä tapahtuisi jos toisilleen kateelliset ruumiinosat ryhtyisivät kapinaan. Kyllä pitäisi vielä sattua sopivaan sivistysihmisten sakkiin, joka tekisi puoliteräviä vastaväitteitä ja hän kumoaisi ne armotta...