"Tämä ei ole missään nimessä kaunis sorkka; ruma se on. Eikä se tule koskaan kauniimmaksi. Kyllä sillä suon yli mennään, kyllä mennään ja on loistavasti menty. Mikä kumma on noiden kynsien merkitys varpaissa. Oravahan minä en ole, enkä palokärki."
Näillä aamuisilla mietteillä alkaa kansanajattelija Konsta Pylkkäsen päivä Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija -romaanissa (WSOY 1952).
Pylkkäselle mikään asia maailmassa ei ole niin itsestään selvä, etteikö sen ääreen voisi syventyä tuntikausiksi. Konstan aivopoimujen pohjukoissa paikkansa saavat niin omat varpaanvälit kuin atomipommit. Arkisista arkisin asia tai askare muuttuu kainuulaisen korpifilosofin pääkopassa ihmetyksen ilmiöksi ja yhdistyy odottamattomiin yhteyksiin.
"Niinpä hänen päänsä muistutti eräänlaista salamyhkäistä, uudenlaista kiikaria, jolla hän tähtäili maapalloa, sen elämää ja monia ihmeellisyyksiä, ihmisiä, mahtavia kansojen liikkeitä, avaruutta ja sen taivaankappaleita sekä paljoa muutakin", Huovinen luonnehtii Pylkkästä Havukka-ahon ajattelijassa.
Käreää rötinää
ja fantasiaa
Sotkamolaiskirjailija Huovisen tunnetuin fiktiivinen luomus, koko kansan tuntemaksi korpifilosofiksi noussut Pylkkänen oli tehnyt ensiesiintymisen jo Huovisen esikoisteoksessa Hirri - novelleja suurista metsistä (WSOY 1950).
Hirristä löytyi kaksi kertomusta Pylkkäsestä, jonka esikuvaa tänä keväänä 80 vuotta täyttävältä kirjailija-professorilta on kysytty lukuisia kertoja.
"Kirjoittaessani ajattelin joskus yhtä Palovaaran Jaakkoa tai oikeammin hänen kasvonpiirteitään ja käreää SKDL-henkistä rötinäänsä, mutta Konstan syvähenkisen olennon esikuvaksi hänestä ei ollut. Konsta on fantasiahahmo, ihan minun tekemäni, ikioma", tähdensi Huovinen muistelmateoksessaan Muina miehinä (WSOY 2001).
Fantasia-Pylkkäsen suosion yhtenä syynä on hahmon todenmukaisuus, elävyys. Vaikka Konsta on Huovisen päässä 1940-luvun lopussa syntynyt puhtaan kirjallinen kulkija, löytyy kotifilosofeja vieläkin sieltä täältä pohjoisista kylistä.
Nämä kansan äänet lausuvat pirtin pöytien äärellä, kahvikupin ja paikallislehden uutisten höystäminä kuolemattomia totuuksiaan naapureista, luonnonsuojelijoista, euron tuomista hinnankorotuksista, poliitikoista...
Pirttiesitelmien faktoja ei ole haettu netistä tai wikipedioista vaan naapureiden tienvarsitarinoista, lehtien mielipidepalstoilta ja sotkettu ne oman pään sisällä mielenkiintoiseksi keitokseksi.
Luontoa ja
lämmintä huumoria
Toinen Havukan ajattelijan suosiota selittävä tekijä on luonto -Pylkkäsen ajatusten syvin liikuttaja.
Sodasta toipuvassa 1950-luvun Suomessa ihmisten luontosuhde on arkinen, mikä selittää myös korpifilosofin suosiota. Luonto on aistien rauhoittumispaikka, mutta se tarjoaa myös elantoa ja suoranaista särvintä riistana, kalana ja marjoina.
Lukijoita lämmittää myös se, että kirjailija kohtelee sankariaan isällisen ymmärtävällä otteella ja lämpimällä huumorilla, mistä nykyidolsien ja tositelevision kyyniseen aikaan tottuneet nykypolvet voisivat ottaa rutkasti oppia.
Kirjailija
saatteli turvaan
Pylkkäsestä tuli suomalaisille ja kirjailijalle itselleenkin niin rakas hahmo, että yli 50 vuotta Havukka-ahon ajattelijan jälkeen Konsta palasi kirjan sivuille Konsta Pylkkänen etsii kortteeria -romaanissa (WSOY 2004).
"Halusin saattaa vanhan kaverin turvaan maailman melskeiltä", perusteli Huovinen paluuta Pylkkäs Konstan ajatusmaailmaan.
Turvapaikka löytyy Kumpulaisen Selman ja Hempan pihamökistä, jonne kirjailija jättää viimeistä kertaa päähenkilönsä: metsän keskelle lintukotoon, mökin lumettujen seinien lämpimään.
