Jokaisen aikuisen oli hyvä käydä pesäpallon naperoleirillä edes kerran elämässä. Miksikö? Jotta tajuaisimme, ettei elämä ehkä sittenkään ole niin vakavaa kuin luulemme.
Leirin pillinvihellykset, kannustustushuudot, vauhdikkaat syöksyt, ylisuuret peliasut, pienet mokat ja suuret onnistumiset muodostavat hellyttävän kokonaisuuden, joka saa kyynisimmänkin katsojan hyvälle tuulelle.
Yksikään peli ei ole samanlainen. Kun kentälle kirmaa parikymmentä alle 10-vuotiasta pesäpalloilijaa, voi tapahtua mitä vain.
Juoksut tulevat, juoksut menevät. Voitto tai tappio - ne eivät kiinnosta ketään. Tulokset kirjataan ylös, mutta taulukoita ei tehdä, eikä pokaaleja jaeta. Pääasia on hauskanpito. Naperoleirillä kaikki pelaavat ja kaikki ovat tähtiä.
Kupletin koko juoni tiivistyy Iin Urheilijoiden F-tyttöjen peliä edeltävässä tsemppihuudossa. Koko Sarkkiranta raikaa, kun keltapaitaiset iiläiset avaavat äänijänteensä:
"Hävitään tai voitetaan, reilu peli pelataan - IiU!!!"
Hymy on
lahjomaton
Tämän vuoden leirille osallistuu yhteensä 55 joukkuetta. Kun ynnää yhteen pelaajat, valmentajat, tuomarit ja kaikki leirillä työskentelevät henkilöt, nousee henkilömäärä 1 200:aan. Kyseessä on kaikkien aikojen suurin naperoleiri.
Vastuun järjestelyistä kantavat Kempeleen Kiri, Pohjois-Suomen Pesis sekä Pesäpalloliiton Nuoret Johtajat -projektissa mukana olevat henkilöt. Koko paletin jouheva pyöritys vaatii aikaa, energiaa ja kärsivällisyyttä. Leirillä on miljoona asiaa, jotka voivat mennä pieleen.
"Töitä on tehty jo vuoden verran", leirin johtaja Mika Takalahti huomauttaa.
Paras palkinto tehdystä työstä on pienen pesäpalloilijan suuri hymy. Se hymy on lahjomaton.
"Lapset sanovat mielipiteensä suoraan. Eilen täällä koululla tuli vastaan tyttöjä, joiden mukaan suihkut olivat huonoja. Putket pitivät kuulemma liikaa ääntä", Takalahti nauraa.
Takalahden puhelin pirisee jatkuvasti ja hihasta nykijöitä riittää, mutta niin kiire ei ole, etteikö johtaja ehtisi myös kentän laidalle.
"Kun näkee lasten suoritukset ja tuuletukset... Se on tässä touhussa se juttu."
Iin Urheilijoiden F-tyttöjen lukkari Roosa Klasila osallistuu elämänsä toiselle pesäpalloleirille. Viime vuonna IiU kävi Muhoksella.
"Parasta leirillä ovat tietysti pelit", tuleva kolmasluokkalainen linjaa määrätietoisesti.
Yksi suurista hetkistä nuorelle pelaajalle on, jos onnistuu kiertämään kunniajuoksun. Klasila tietää jo, miten kunnaritemppu tehdään:
"Joo, olen lyönyt useitakin."
Kempeleessä IiU:n ensimmäisen kunnarin tykitti Minna Hautakangas. Seurannutta tunnekuohua kuvasi osuvimmin erään luottokorttifirman käyttämä englanninkielinen termi "priceless".
Hautakankaan tälläämä kunniajuoksu oli yksi niistä leirin lukemattomista hetkistä, joiden arvoa ei voi mitata rahassa.
Lihapullien ja
muusin voimalla
Simon Kirin F-pojilta jäivät avauspelissä kunnarit lyömättä, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Leiriohjelmassa oli vielä seitsemän peliä ja paljon muuta mukavaa. Lauantain kisadiskosta kukaan ei puhu vielä mitään.
"Mutta se on varmasti yksi juttu mitä pojat odottavat ", Kirin taustajoukoissa häärivä Marko Veittikoski tietää.
"Eiköhän me mennä jossain vaiheessa ainakin uimaan", Simon pojat arvelevat.
Ennen uintireissua ja päivän toista peliä on kuitenkin käytävä tankkaamassa. Lihapullien ja perunamuusin voimalla jaksaa taas.
Pelit pyörivät perjantaina kello 8.30-21.00, lauantaina kello 8.30-17.00 ja sunnuntaina kello 8.30-12.30. Leirin kotisivut ovat osoitteessa: www.pesisleirit.sporttisaitti.com/naperoleiri