Saksan sunnuntaisten liittopäivävaalien ääntenlaskusta tuli vertaansa vailla oleva jännitysnäytelmä. Hallituksen väri vaihtui illan mittaan useaan otteeseen. Ilonkyyneleet vaihtuivat puolueiden edustajien kasvoilla pettymyksen karvauteen ja vaalitappiota sulattelevien järkytys valtakauden jatkumisen helpotukseen.
Kristillisdemokraattisen CDU:n ja sen baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n blokki on äänimäärillä mitattuna vaalien suurin voittaja. Vaikka voiton suuruus kutistui ääntenlaskun loppuvaiheessa ja sosiaalidemokraattinen SPD sai lopulta yhtä paljon ääniä ja enemmän parlamenttipaikkoja, oli unionipuolueiden vaalikampanja kohtuullinen menestys.
Konservatiivien liittokansleriehdokkaan Edmund Stoiberin keskittyminen talous- ja työllisyysteemoihin oli vaalituloksen ja äänestäjähaastattelujen perusteella oikea veto. Baijerilaisella Stoiberilla oli kampanjan keulakuvana kuitenkin vähän vetovoimaa verrattuna energiseen ja kansanomaiseen liittokansleriin Gerhard Schröderiin.
CDU/CSU oli samalla kertaa vaalien voittaja ja häviäjä. Puolueet lisäsivät kannatustaan edellisvaaleista mutta jäävät oppositioon.
Suuri voittaja unionileirissä on CDU:n itäsaksalainen puheenjohtaja Angela Merkel, joka luopui kanslerihaaveista Stoiberin hyväksi. Rikkumatonta solidaarisuutta kansleriehdokas Stoiberia kohtaan koko kampanjan ajan osoittanut Merkel on nyt vahvoilla.
Demarit hävisivät
sydänmaillaan
Sosiaalidemokraattien vaalitulosta voi luonnehtia torjuntavoitoksi. Takapakkia edellisvaaleihin tuli kolme prosenttia, mutta puolue pysyy hallitusvastuussa.
Erityisen karvas oli SPD:n tappio Saksan väkirikkaimmassa osavaltiossa Nordrhein-Westfalenissa, sosiaalidemokraattien vahvimmalla tukialueella. Ruhrin teollisuusalueen työläiset ovat yleensä äänestäneet vanhasta tottumuksesta demareita. Korruptioskandaalit Kölnissä ja Wuppertalissa verottivat kuitenkin SPD:n äänisaalista ja puolue sai osavaltiossa neljä prosenttia vähemmän ääniä kuin neljä vuotta sitten.
SPD:n vaalijuna oli hyvässä vauhdissa aivan loppumetreille saakka. Sitten tulivat julkisuuteen sisäministeri Herta Däubler-Gmelinin epäonnistuneet sanavalinnat George W. Bushista ja Adolf Hitleristä, mikä sai puoluejohdon pelkäämään pahinta.
Liittokansleri Schröderin asettuminen vastahankaan Irakin-sotaretkeä vastaan nosti puolueen kannatusta, mutta Däubler-Gmelin onnistui luultavasti siirtämään siitä osan muille puolueille.
Vaalien suurin voittaja on vihreä puolue, joka saavutti kaikki vaalitavoitteensa.
Se nosti kannatuksensa yli kahdeksan prosentin, on nyt liittopäivien kolmanneksi suurin puolue ja pysyy hallituksessa. Aidoimmat riemunkiljahdukset kuultiinkin myöhään sunnuntai-iltana juuri vihreiden vaalivalvojaisissa.
Puolueen on kiittäminen kaikkien aikojen suurimmasta äänisaaliistaan sille sopivien vaaliteemojen esilläoloa. Vaalitaistelussa puhuttiin paljon ympäristöstä (tulvat) ja rauhanpolitiikasta (Irak).
"Joschka-äänet"
toivat voiton
Vihreiden raju satsaus ykkösehdokkaaseensa, suosittuun ulkoministeriin Joschka Fischeriin näytti myös kantavan hedelmää. Puolue ilmoitti vaalimainoksissaan, että "kakkosääni on Joschka-ääni". Saksassa äänestäjillä on käsissään kaksi ääntä, ykkösäänellä äänestetään henkilöä, kakkosäänellä puoluetta. Kakkosääni on tärkeämpi, sillä se ratkaisee parlamentin voimasuhteet.
Ykkösäänellä pääsee kustakin vaalipiiristä eniten ääniä saanut ehdokas liittopäiville. Ne ovat lähes aina suurten puolueiden edustajia.
Sunnuntain vaaleissa saivat vihreät ensimmäisen kerran historiansa aikana ehdokkaansa ykkösäänillä läpi, kun berliiniläinen Hans-Christian Ströbele voitti vaalipiirinsä. Jyrkän pasifistinen ja tiukan vasemmistolainen Ströbele joutui perjantaina sairaalaan, kun äärioikeistolainen nuori kävi rautatangon kanssa hänen kimppuunsa.
Ströbele selvisi rytäkästä aivotärähdyksellä.
Varapuheenjohtajalle
näytetään ovea
Liberaalinen FDP oli asettanut vaalitavoitteekseen suurieleisesti 18 prosenttia. Puolueen äänisaalis jäi siitä kauaksi, 7,4 prosenttiin. Samalla katosivat toiveet ministerisalkuista.
Vaikka puolue lisäsi kannatustaan edellisvaaleista, oli puolueen johtohenkilöiden puheissa katkera sävy.
Heikko vaalitulos sälytettiin varapuheenjohtaja Jürgen Möllemannin niskaan. Tämä oli vastoin puoluejohdon neuvoja jatkanut vaalitaistelun loppuun saakka kampanjointia juutalaisvastaisilla teemoilla.
Vapaamielisenä itseään pitävän puolueen johdolle tämä oli kuitenkin liikaa. FDP:n puoluehallitus kehotti jo sunnuntai-iltana Möllemannia jättämään paikkansa puoluejohdossa. Maanantaina Möllemann seurasi puoluehallituksen neuvoa ja erosi varapuheenjohtajan tehtävistä.
Itä-Saksa ratkaisi
hallituksen värin
Liikkuvat, arvaamattomat itäsaksalaiset äänestäjät ratkaisivat jälleen kerran hallituksen värin. Samalla tavoin kuin entisen DDR:n äänestäjät nostivat Helmut Kohlin, "yhdistymisen kanslerin", sosiaalidemokraattisen haastajien ohi, jäi oikeiston kansleriehdokkaalta Edmund Stoiberilta puuttumaan ratkaisevat äänet juuri itäisen Saksan viidessä osavaltiossa.
Läntisessä Saksassa Stoiberin johtamat unionipuolueet voittivat selvästi, mutta idässä konservatiivit kärsivät tappioita neljän vuoden takaisiin vaaleihin verrattuna.
Päähallituspuolue, sosiaalidemokraattinen SPD sitä vastoin eteni itäisissä osavaltioissa, vaikka taloudellinen kehitys neljän kuluneen vuoden aikana on ollut vanhan DDR:n alueella kaikkea muuta kuin tyydyttävä. Työttömyysluvut pyörivät 15:n ja 20:n välillä.
Selitys liittokansleri Schröderin hyvään vaalimenestykseen itäisissä osavaltioissa on helppo löytää: tulvat. Pahimmat tuhot keskikesän luonnonkatastrofissa sattuivat Elben varrella itäisessä Saksassa. Liittokansleri Schröder löysi nopeasti oikeat lohdutuksen sanat ja varat tuhojen korjaamiseen.
Itä-Saksan entiset
kommunistit ahtaalla
Schröderin toiminta jätti pitkän varjon itäsaksalaisten "oman" puolueen Demokraattisen sosialismin puolueen (PDS) ylle. PDS:n johtohenkilöillä ei näkynyt hiekkasäkkien äärellä tulva-alueella.
Puolueen näkyvimmän politiikon Gregor Gysin kompastuminen ilmaislentoihin sekä värittömät johtohenkilöt ja ehdokkaat sinetöivät PDS:n kohtalon: puolue saa vain kaksi edustajaansa Berliinin valtiopäiville.
Puolueen alamäki vaaligallupeissa oli tosin alkanut jo ennen tulvakatastrofia. DDR:n kommunistipuolueen raunioille rakennettu on ollut hallitusvastuussa kahdessa osavaltiossa, Berliinissä ja Mecklenburg-Etupommerissa, joiden taloudellinen tilanne on pysynyt syksyisen synkkänä.
Pieni lohdutus PDS:lle on, että se saa jatkaa hallitusvastuussa mainituissa osavaltioissa. Pohjoisessa Mecklenburg-Etupommerin osavaltiossa pidettiin sunnuntaina liittopäivävaalien ohella osavaltiovaalit.
PDS kärsi tappion, mutta se muodostaa sosiaalidemokraattien kanssa yhä selvän enemmistön osavaltion parlamentissa.
PDS:sta on hyvää vauhtia tulossa alueellinen voimatekijä, jolla ei ole mitään sananvaltaa valtakunnan tasolle.