Rankkarikisassa pelin henki on lottoa, arpapeliä, mitä vain, mutta aina yhtä julmaa. Normaalit jääkiekon lainalaisuudet katoavat, kun näyttämölle astuvat herra Sattuma ja rouva Fortuna. Tämän avoparin mielihaluista ei koskaan tiedä ennakkoon mitään. Kenestä tulee sankari, kenestä luuseri. Abban sanoin: voittaja ottaa kaiken, häviäjä näyttää niin pieneltä.
Tällä kertaa pariskunta päätti tehdä näin. Se asetti vastakkain kaksi maailmanluokan maalivahtia eli Pekka Rinteen ja Tomas Vokounin sekä nipun punaisiin ja valkoisiin univormuihin sonnustautuneita pelaajia.
Kun lotto on ohi, sankareita on kolme: Lukas Kaspar, Jan Marek ja Tomas Vokoun. Luusereita ovat kaikki valkopaidat, vaikka Jarkko Immonenkin saikin kiekon sisään, ja Rinne sai yhden kiekon kiinni.
Samaan kaukaloon on ahdettu tunneskaalan ääripäät: toisella puolella kirkas päivä ja toisella puolella sysimusta yö.
Taasko tässä kävi näin?
Vaikka leijonat haki Quebec Citystä kaksi vuotta sitten MM-pronssia, tuntuu kuin mitalista olisi kulunut jo ikuisuus.
Tässä MM-turnauksessa Suomi pystyi pelaamaan neljä hyvää ottelua, mutta se ei riitä, kun hyvät joukkueet pystyvät pinoamaan niitä 7-9.
Ja Suomi innostui esittämään vain kaksi erää maailmanluokan jääkiekkoa; toisessa erässä USA:ta ja ensimmäisessä erässä Venäjää vastaan.
Mutta mistä löytyisi se dynamo, joka johdattaisi leijonat paraatimarssiin ottelusta toiseen, kuten joskus on nähty.
Kuten Pekka Rinne asian esitti: Suomi sai nyt mitä ansaitsi.
Jukka Jalosen aikakausi päävalmentajana sisältää trilogian: 1) hävitty MM-puolivälierä, 2) olympiapronssi, 3) hävitty MM-puolivälierä.
Vancouverin olympianäyttö on omalla tavallaan vakuuttava, mutta MM-kisoista jäänyt kuva on kiistämättömän valju.
Kukaan ei kiistä Jalosen ahkeruutta ja sitoutumista omiin tehtäviinsä, mutta miksi pienet marginaalit ovat nyt kaksi kertaa peräkkäin kääntyneet leijonia vastaan. Kun Slovakia isännöi vuoden päästä MM-sirkusta, Jalosella ei ole varaa epäonnistua, vaikka hänelle on sopimus kotikisoihin 2012 saakka.
Sijat 5-8 eivät todellakaan ole sitä, mihin suomalaisten kiekkokuluttajien pitäisi tottua.
Ruotsin ei tarvinnut turvautua omassa kuolemanottelussaan lottoon. Ruotsi voitti Tanskan ja on MM-kisoissa neljän parhaan joukossa - jo kymmenettä kertaa peräkkäin.
Pitäisikö tässä nyt käväistä lahden toisella puolella kysymässä, miksi aurinko paistaa suomalaiseen risukasaan liian harvoin. Pitäisikö Suomen palata menneisyyteen ja palkata taas ruotsalainen päävalmentaja?
Silloin Suomi palaisi mitalikantaan yhtä varmasti kuin Ruokolahdella nähtiin kesällä 1992 leijona.