Tilastojen mukaan Oulu muuttuu vuosi vuodelta yhä väkivaltaisemmaksi kaupungiksi. Kehitykselle ei voi osoittaa vain yhtä syytä, minkä vuoksi suunnan kääntäminenkin on vaikeaa. Nuorten asenteisiin on kuitenkin tärkeää vaikuttaa.
Vuoden 2007 lopulliset numerot Oulun poliisiin tietoon tulleesta väkivaltarikollisuudesta eivät ole vielä valmistuneet. Siksi voi vielä toivoa, ettei kaupungissa rikottaisi vuoden 2005 ennätystä. Tuolloin esimerkiksi pahoinpitelyjä kirjattiin Oulun kihlakunnan alueella 978. Joka tapauksessa suunta on viime vuosina ollut selvä: väkivalta lisääntyy Oulussa koko ajan.
Suuntauksen tekee vielä synkemmäksi se, että väkivalta myös raaistuu. Vuonna 2006 kaupungissa tapahtuneista pahoinpitelyistä törkeiksi luokiteltiin 34, viime vuonna jo 50. Myös ryöstöksi ja kiristykseksi kirjatut tapaukset ovat nousussa.
Jotta kielteiselle kehitykselle voidaan tehdä jotain, pitää ensiksi tietää, mitkä asiat väkivallan määrää lisäävät. Tässä ollaan kiperän ongelman edessä: väkivallan kasvulle ei ole yhtä selvää selitystä. Voidaan tietysti sanoa, että kun kaupunki kasvaa, rikosten määräkin nousee. Selitys on osaksi totta, mutta rikosten lisääntymistä ei pidä kasvavassakaan kaupungissa hyväksyä vääjäämättömäksi ilmiöksi. Siksi on hyvä, että kihlakuntaan on perustettu työryhmä ilmiön syitä selvittämään.
Toinen osaselittäjä löytyy epäilemättä perinteiseltä suunnalta: viinasta ja huumeista. Koko maata koskevien tilastojen mukaan vuonna 2005 kolme neljästä selvitettyihin murhiin ja tappoihin sekä niiden yrityksiin syyllistyneistä oli rikoksen tekohetkellä alkoholin vaikutuksen alaisena. Sama tekijä oli taustalla kahdessa kolmasosassa pahoinpitelyrikoksia.
Alkoholin kulutus on maassa kasvanut viime vuodet koko ajan. Oulun kihlakunnan alueella eli Oulussa, Kempeleessä, Oulunsalossa ja Hailuodossa taas erityisesti huumausainerikokset lisääntyivät viime vuonna suorastaan harppaamalla. On väistämätöntä, että huumeiden käytön seuraukset näkyvät myös kaduilla. Huumeiden aikaansaamat harhat selittänevät erityisesti raaimpia, kaikkea mieltä vailla olevia väkivallantekoja.
Yksittäisten vuosien väkivaltarikollisuuteen voivat vaikuttaa jopa säät, mutta kasvavaa trendiä nekään eivät selitä.
Kun yhtä yksiselitteistä syytä väkivallan kasvulle ei ole, on sitä vaikeampaa korjata kehityksen suuntaa. On jopa tekijöitä, joiden perusteella väkivallan voisi olettaa laskevan: maan talous on ollut hyvällä tolalla jo vuosia ja työllisyys kohentunut tasaisesti. Siksi esimerkiksi nuorten näköalojen synkkyydestä on vaikea löytää häiriökäyttäytymisen kasvun syytä.
Oulussakaanväkivaltaisuus ei toki ole vain nuorison käytökseen liittyvä ongelma. Silti Oulun poliisin havaitsema ikävä tosiasia on, että väkivaltaan syyllistyvät kaikkiaan aiempaa nuoremmat. On hätkähdyttävää, että osa heistä ei poliisin mukaan edes ymmärrä tekevänsä väärin.
Samalla kun nämä faktat on todettu, ollaan ehkä lähellä sitä pistettä, josta tilannetta kannattaa lähteä oikaisemaan: nuorisoon ja sen asenteisiin vaikuttamalla - näin siitäkin huolimatta, että väkivaltaan turvautuu vain pieni osa nuorista. Osatavoitteena tässä työssä voi olla alkoholiin ja huumeisiin liittyvä asennekasvatus. Nuorille pitää sanoa selkeästi ja hyssyttelemättä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Tehtävä on vaikea jo siksi, että nuoriso on aina kapinoinut ja kyseenalaistanut vanhempien sukupolvien opetuksia, niin hyvässä kuin pahassa. Tuloksia tuskin voidaankaan tätä kautta saada nopeasti, mutta ne voivat kuitenkin olla kestäviä.