Hautausmaiden monotonisia hautakivirivejä katsoessa voisi helposti kuvitella, että kivien muotoa ja ulkonäköä ohjaavat tiukat säännökset.
Näin ei kuitenkaan ole. Hautakivissä voi käyttää omaperäisyyttä ja mielikuvitusta, kunhan kiven koko pysyy seurakunnan asettamissa rajoissa eikä muistomerkki rimpuile hyviä tapoja vastaan.
"Hautakivisäännöt ovat veteen piirretty viiva ja ne vaihtelevat paikkakunnittain. Myös uusien ja vanhojen hautojen kohdalla on eroja", toteaa Tuomo Vuontisjärvi, Oulun evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän puistopäällikkö. "Itse asiassa hautakivi tai muu muistomerkki haudalla on vapaaehtoinen, ei pakollinen."
Nykyisin useimmat hautapaikat ovat metrin levyisiä, ja maksimissaan hautakivi saa olla näissä 80 senttiä leveä. Myös korkeudesta on omat sääntönsä, mutta mikäli haluaa haudalleen ihmisen kokoisen enkelin, voi lupaa hakea seurakuntavirastosta. Patsaissa ei niinkään katsota muotoa, vaan sitä että ne istuvat ympäristöönsä.
"Hautakiviasioissa ihmiset pysyvät perinteissä", vakuuttaa Raimo Heikkinen, Hautakiviliike Heikkinen Oy:stä.
Musta kivi ja kultaiset antiqua-fontilla kirjoitetut kirjaimet ovat edelleen suosituimmat. Sukunimi, etunimi, syntymäaika, kuolinaika.
"Nimen ei tarvitse olla virallinen nimi, vaan etunimestä käytetään usein henkilön kutsumanimeä", Heikkinen selittää.
Myös saatavilla olevat materiaalit vaikuttavat hautamuistomerkin valintaan: jyhkeä, jättikokoista Kalevala-ristiä muistuttava vuosisadan alun valurautaristi voi olla nyt kiven takana.
"Pronssivaluisia saa helpommin. Mutta kivi on nykyisin kaikkein yleisin, ja valikoimassa on useita kivilajeja. Jotkut tuovat omalta maaltaan, kesämökiltä tai omasta rannasta löydetyn kiven, josta sitten työstetään muistomerkki", Heikkinen kuvailee ja muistaa jonkun kokeilleen betonia ja peltiäkin. '
Kiveä ei saa ottaa kenen tahansa mailta, eikä käytöstä poistuvasta kivestä saa tehdä rappusia tai keittiötasoa. "Lain mukaan hautausmaalta ei saa viedä kiviä pois. Jos joku kuitenkin haluaa vaihtaa kiven vaikkapa suurempaan, on vanha kivi tuhottava. Sitä ei saa viedä mihin tahansa roskaläjään. Tämä säästää tulevaisuuden arkeologejakin väärinymmärryksiltä."
"Tiedätkö muuten mikä on hautakivien alkuperä?" Heikkinen kysyy. "Pakanallinen: painava kivi esti vainajia karkaamasta haudasta."
Rosoisuus muodissa
Kuten muillakin elämän saroilla, myös hautakivissä on nähtävissä trendejä: mustat, kiiltävät, suorakaiteen muotoiset kivet olivat 50-60-lukua, ja nyt muodissa ovat myös rosoisemmat, lohkotut kivet ja korkeammat, perinteiset, pystymmät hautakivet.
Hautakiviin on liikkeestä saatavilla pieniä pronssiveistoksia enkeleistä ja kyyhkysistä aina oraviin ja hirviin asti.
"Hirveä ja oravaa ei ole vielä pyydetty", Heikkinen hymyilee, mutta rohkaisee laittamaan hautakiveen jotakin persoonallisuuteen liittyvää, esimerkiksi ammatin.
"Tämä paitsi auttaa erottamaan samannimiset henkilöt toisistaan, on myös arvokasta kulttuuriperintöä tuleville sukupolville", Heikkinen uskoo. Hautausmaan vanhassa osassa voikin monumenttien avulla tutustua kirjureihin, maanviljelijöihin ja koko silloisen yhteiskunnan kirjoon.
"Maallahan on yleistä, että kivessä on esimerkiksi viljantähkä. Hailuodossa taas useassa kivessä on ruori tai ankkuri. Ehkä ne nyt tuntuvat turhilta tai mahtipontisilta, mutta tulevaisuudessa niitä varmasti arvostetaan."
Heikkinen ottaa esimerkiksi laulaja Jamppa Tuomisen kiven, jossa ei ole tuleville sukupolville mitään mainintaa artisti Tuomisesta.
Nykyisin sangen suositut lyhtykehykset, joihin voi pimeänä vuodenaikana sytyttää kynttilän, ovat tulleet muotiin vasta 1995.
Uusien tyylisuuntien lisäksi hautamuistomerkkien kirjoa lisäävät hautausmaalla ulkomaalaisten tai muiden uskontokuntien muistomerkit. Etelä-Euroopasta tuotuja tapoja on muun muassa vainajan valokuvan upotus kiveen.