Linda Laihorinne elää tässä hetkessä. 20-vuotias uimari ei unelmoi olympialaisista eikä kultamitaleista; hän hyppää päivästä toiseen altaaseen treenaamaan, koska nauttii harjoituskavereidensa seurasta ja hyvästä kunnosta.
"Tietenkin on mukava pärjätä kisoissa, mutta kaikista mukavinta on uiminen. Minulla ei ole mitään paineita päästä urheilijana niin pitkälle kuin mahdollista", nuori nainen vakuuttaa.
Paineita ei ole nostanut edes vauhdin selvä paraneminen. Kuukauden sisällä Laihorinne on voittanut kaikki starttinsa ja uinut lyhyen radan ennätyksiään uusiksi. Maan terävimpään kärkeen on matkaa, mutta paikka omien lajien tilastoissa kymmenen sakissa on vakiintunut.
On myös hyvät perusteet odottaa, että tuo paikka vakiintuu tällä kaudella huomattavasti ylemmäs.
Jalat eivät kuitenkaan ole irronneet maasta; eivätkä taida irrotakaan. Laihorinne tietää missä mennään.
"Vastus ei ole ollut näissä viimeisissä kisoissa erityisen kova, vaikka sitä on lähdetty hakemaan. Todellinen tilanne nähdään vasta SM-kisoissa", hän toppuuttelee.
Maaliskuun SM-kisoissa Oulussa on paikalla maan uintiylimystö, mutta Laihorinnettä pidetään vahvana mitaliehdokkaana siinäkin porukassa.
Halliremontti
toi Ouluun
Linda Laihorinne on uimarina pitkän tien kulkija. Tulokset ovat polkeneet välillä paikallaan, ja ura on lähtenyt vasta aikuisiässä selvään nousuun.
Laihorinne aloitti kilpauinnin 10-vuotiaana Pietarsaaressa. Kotikaupungin halli meni rapiat neljä vuotta sitten remonttiin, ja 17-vuotias lukiolaistyttö muutti Ouluun; uinnin vuoksi.
"Olen ollut tosi tyytyväinen. Meillä on mukava valmentaja, harjoituksissa on kivaa ja vastusta saa tarpeeksi. On hauska lähteä aamulla hallille, kun tietää, että hyvä porukka odottaa", Laihorinne säteilee.
Samassa ryhmässä treenaavat muun muassa Hanna Jokinen ja Noora Ervasti, jonka paluu altaaseen on laittanut touhuun aivan uuttaa säpinää.
Pietarsaaresta tuli pohjoiseen SM-mitalinkin napannut rintauimari. Muuttonsa jälkeen Laihorinne on kuitenkin tehnyt parhaat tulokset 100 ja 200 metrin sekauintimatkoilla.
Kaikki lajit ovat alkaneet kulkea hieman erikoisesta syystä: Laihorinne loukkasi taannoin polvensa aika pahasti, ja harjoituksissa oli pakko keskittyä muuhun kuin rintauintiin.
Parhaat vuodet
tulollaan
Laihorinteen valmentaja Tommi Pulkkinen pitää suojattiaan vasta löydettynä jalokivenä, josta voi jalostua vaikka mitä. Pulkkinen uskoo, että uimarilla on potentiaalia Suomessa edustustasolle saakka.
"Perustyö on tehty ja nyt on hiomisen aika. Jos Lindan saisi pitää vaikka neljä vuotta porukassa, voitaisiin olla hyvinkin pitkällä."
"Hän on kypsynyt uimarina myöhään, mutta motivaatio on säilynyt. Aikuisen kanssa on helppo toimia, koska puhutaan samaa kieltä ja hänen suhtautumisensa urheiluun on kypsä."
Kilpauinti on raakaa touhua: moni parikymppinen uimarinainen on parhaat päivänsä altaassa nähnyt ja lajiin läpeensä kyllästynyt. Linda Laihorinne sen sijaan sanoo, ettei ole koskaan tuntenut loppuun palamisen oireita.
"Minulla ei ole ollut sellaista valmentajaa, joka olisi vaatinut liikaa. Tai sitten olen itse tajunnut jäädä treeneistä pois, jos on tuntunut siltä, että nyt on parempaa tekemistä. Ehkä on hyvä, etten ole ottanut uintia liian vakavasti. Ja olen ollut riittävän laiska", Laihorinne virnistää.