Mitä tapahtuu, kun tusina 12-13-vuotiaita tyttöjä pesäpallomailoineen valtaa Ouluhallin viheriön tunnin ajaksi?
Välillä paljon, välillä vähän ja yleensä jotain siltä väliltä.
Pääasia on kuitenkin hauskanpito - asia, jonka Lipon D-juniorit osaavat vaikka unissaan.
Kello on 16.30: kypärä päähän, räpylä käteen ja menoksi. Kokoonpano on vajaa, mutta ärhäkkä flunssa-aalto ei reipasta ryhmää pysäytä. Hetken päästä ilmassa sinkoilee jo palloja.
Kauden alkuun on monta pitkää kuukautta ja hyvä niin, sillä yleisen heittotarkkuuden suhteen työsarkaa riittää. Taustalla luimisteleva toimittaja on saada kuulasta päähän heti kättelyssä.
"Hyvä, hyvä. Sitten mailat esiin ja lyömään!"
Valmentaja Janina Korkalaisen huuto on alkysysäys yleiselle hälinälle ja hyörinnälle.
Pesäpalloa pelaavat sukupolvet vaihtuvat, mutta lyöminen on yhtä mukavaa puuhaa kuin ennenkin.
"Toivottavasti joulupukin kontista löytyy uusi maila. Jos ei, niin marssin heti urheilukauppaan ja ostan sellaisen. Aivan varmasti", Anniina Netsäinen virnistää pilke silmäkulmassa ja iskee pallon kohti korkeuksia.
Mahdollisia bravuurilyöntejään tytöt eivät suostu paljastamaan.
"Ammattisalaisuus", yksi tulevaisuuden toivoista heläyttää.
Pienellä pakolla leiridiscoihin
Viime kaudella Lippo sijoittui aluesarjassa neljänneksi. Mitalisijoilta tippuminen ei jäänyt harmittamaan ketään, sillä kesä tarjosi monia huippuhetkiä. Mieleen jäivät erityisesti Kiimingin alue- ja Kajaanin valtakunnallinen leiri.
Yleensä valmentajat yrittävät estää pelaajien disco-seikkailut kaikin mahdollisin keinoin. Lipossa aikuisten urheilumaailman perinteinen asetelma on käännetty ylösalaisin.
"Valmentajat raahasivat meidät väkisin leiridiscojen sykkeeseen. Ketään ei jätetty luokkaan makaamaan", Netsäinen naureskelee.
Lipon miesten lukkari hoiti logistiikan
Kiimingin tapahtumassa nuorien lipottarien logistiikka pelasi kuin sveitsiläinen rannekello. Kuljettaja oli suoraan huipulta - siis pesäpalloeliitistä.
"Väisäsen Mika (Lipon miesten joukkueen lukkari) meitä kuskasi, joo", Netsäinen myöntää.
Nyt päästiin asiaan.
Pikagallupin paikka.
Kuka on Lipon miesten joukkueen paras pelaaja?
"Mika Väisänen", kajahtaa kuin yhdestä suusta. Myös Pattijoella pelannut Antti Tokkari saa hajaäänen.
Tarkoittaako paras myös parhaimman näköistä pelaajaa?
"Joo. Mika Väisänen on parhaimman näköinen jätkä."
"Ei ole, vaan Tervonen (Tuomas)."
Pallottelu Väisäsen ja Tervosen välillä päättyy lopulta ratkaisemattomaan.
Niin olkoon.
"Mutta kyllä Mika on tehnyt porukkaan suuren vaikutuksen. Toiveissa on, että hän tulisi joukkueen pikkujoulujuhlaan jakamaan lahjat", Korkalainen paljastaa.
Harjoitusten lopuksi valmentaja järjestää kilpailun, jonka voittajajoukkueelle on luvassa maistuva palkinto.
"Siis tikkarit", Korkalainen tarkentaa.
Uusi vaihde löytyy kuin David Copperfieldin taikaiskusta ja hallin vihreälle veralle vuodatetaan viimeiset hikipisarat. 60 minuuttia tehokasta peliaikaa on vihdoin takana.
Entä saldo?
Yksi lievä sormivamma ja 12 iloista, kevyesti punoittavaa kasvoa.
Pesäpallo taitaa olla kiva peli.