Adalmiina on nuori prinsessa, joka asuu kuninkaanlinnassa kaukaisessa maassa. Kuten prinsessoilla yleensäkin, myös Adalmiinalla on kruunu. Adalmiinan kruunu on vain erilainen kuin kaikki muut maailman kruunut.
Adalmiinan kruunussa on salaperäinen helmi, jonka Adalmiina sai lapsena kummilahjakseen. Helmi tekee Adalmiinasta koko ajan kauniimman, rikkaamman ja viisaamman.
Adalmiinan helmi -satuklassikko on peräisin itseltään Sakari Topeliukselta. Topeliaanista opettavaisuutta tarinaan sisältyykin kosolti. Vähitellen rikastuessaan ja viisastuessaan Adalmiina muuttuu myös ylpeämmäksi. Mutta kuten kuvaan kuuluu, opetus odottaa ylpistyvää prinsessaa tarinan edetessä.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Tuomas Kumpulaisen käsissä Topeliuksen tarina on saanut kokonaan uudenlaisia ulottuvuuksia. Tarinaa on modernisoitu nykyhetkeen istuvaksi soveltuvin osin. Samalla klassikkosatuun on löytynyt nyky-yhteiskuntaan sopivia viittauksia ja lisäyksiä.
Topeliuksen tapaan sanomaa ei tarinan tuoreuttamisessakaan ole unohdettu. Ekologiset arvot kierrätyskeskuksineen tulevat varsin selviksi näytelmän kuluessa.
Kokonaisuutena Akselin Klonkin Adalmiinan helmi on vauhdikas ja mukaansatempaava. Koko näyttämötila käytetään tehokkaan yksinkertaisesti hyväksi. Näyttämön visuaalinen ilme on yleiskuvaltaan rauhallinen ja yksinkertainen.
Näyttelijät Kirsimarja Törmänen ja Ilkka Huhta suoriutuvat tehtävistään erinomaisesti: vaivattoman tuntuisesti he luovat ilmeikkäitä hahmoja ja hauskoja tilanteita toinen toisensa jälkeen.
Toistoa sekä erilaisia teho- ja korostuskeinoja käytetään tarpeeksi säästeliäästi jotta vanhemmatkin katsojat jaksavat seurata tapahtumia. Ohjaaja on kekseliäästi löytänyt keinoja alleviivata ja painottaa juonenkäänteitä tarpeen mukaan.
Adalmiinan helmen toteutus kaikkinensa on hulvattoman hauska. Ainakin ensiesityksessä tilannekomiikka tuntui purevan yhtä lailla lapsiin kuin vähän vanhempiinkin katsojiin. Ja sanomaa vanhasta sadusta löytyy ihan riittävästi myös nykyiseen maailmaan.