Kuvitellaanpa tilanne, jossa Oulun keskustaan saapuu samanaikaisesti kymmeniätuhansia ihmisiä, joista jokainen haluaa palavasti päästä Osuuspankin Isonkadun konttorin aulaan ilman sen järkevämpää syytä.
Pankin aula täyttyy oitis, ja pian kadulle syntyy valtava ihmissumppu. Asiakkaat, joilla olisi oikeita pankkiasioita hoidettavinaan, eivät pääse ihmismuurin läpi millään. Pankkitoimihenkilö ei voi kuin ihmetellä ja levitellä käsiään.
Tällaista ei oikeassa maailmassa tapahdu, mutta vuodenvaihteessa Osuuspankin ja Nordean verkkopankkeihin kohdistuneiden palvelunestohyökkäysten aiheuttamat häiriöt ovat verrattavissa yllä kuviteltuun tilanteeseen.
Palvelunestohyökkäyksen kaava on yksinkertainen: hyökkääjä kokoaa suuren määrän tietokoneita hallintaansa (omistajien tietämättä), minkä jälkeen koneet usutetaan vierailemaan kohteeksi valitussa palvelussa. Siitä muodostuu ruuhka, joka estää palvelussa asioimisen tai tekee siitä tuskallisen hidasta.
Tällaisen hyökkäyksen toteuttaminen vaatii jonkin verran osaamista, mutta kyse ei ole erityisen monimutkaisesta operaatiosta. Kaikki hyökkäykseen tarvittava osaaminen on saatavilla tai ostettavissa netistä.
Finanssialan keskusliiton mukaan merkittävä osa pankkeihin kohdistuneesta häiriöliikenteestä näyttää tulleen vuodenvaihteessa Suomen rajojen sisäpuolelta. Tietoturvayhtiö F-Securen tietoturvajohtaja Mikko Hyppönen puolestaan arveli MTV3:n haastattelussa, että palvelunestohyökkäysten takana on suomalaisteinejä.
Pankeissa varmasti toivotaan, että joululomien loppuessa hakkerit palaavat koulutyön pariin ja jättävät pankkipalvelut rauhaan.
Yhteiskunnallisesti tilanne on uudenalainen: ilkivallantekijä voi touhuta kotonaan koneensa äärellä energiajuomaa siemaillen ja saada samalla aikaiseksi laajaa haittaa yhteiskunnan perustoiminnoille, joiden ydintä pankit ovat.
Palvelunestohyökkäykset osoittavat myös digitaalisen ja verkottuneen yhteiskunnan haavoittuvuuden. Uhka ei koske vain pankkeja, vaan kaikkia tietoverkkoihin kytkettyjä toimintoja.
Verkkopalvelujen merkitys ihmisten arjessa ja yhteiskunnassa kasvaa entisestään, kun julkiset ja yksityiset palvelut ovat siirtymässä tai jo siirtyneet verkkoon.
Digitalisoitumisen edetessä vanhoja toimintoja on purettu: puhelinlankoja on kääritty rullalle ja fyysisiä palvelupisteitä on harvennettu. Varajärjestelmät ohenevat siis kaiken aikaa. Niiden perään on kuitenkin turha haikailla.
Kaiken lisäksi verkkoja koskevat uhat ovat globaaleja. Suomalaisten yritysten ja julkishallinnon turvallisuustasoa koetellaan milloin mistäkin syystä ja suunnasta. Taustalla voi olla esimerkiksi näyttämisenhaluinen nuori, rahaa kiristävä verkkorikollisryhmä tai vihamielistä politiikka harjoittava vieras valtio.
Digitaalista ympäristöä ja verkkopalveluiden arkkitehtuuria luotaessa pitäisikin kiinnittää tarkemmin huomiota toimintavarmuuteen ja turvallisuuteen.
Yksi suomalaisen tietoyhteiskunnan huomionarvoinen piirre on se, että pankkien suuri yhteiskunnallinen rooli verkossa ei rajoitu vain rahaliikenteen hoitamiseen. Myös kansalaisten sähköinen tunnistautuminen on suureksi osaksi pankkien varassa.
Valtionhallinnon omat tunnistautumismenetelmät ovat vuosien varrella nielleet rahaa, mutta kiinnostus niitä kohtaan on ollut vähäistä.
Pankkitunnuskäytäntö on varsin toimiva, mutta palveluestohyökkäyksien aiheuttamat sumput antavat aihetta miettiä niin yhteiskunnan kuin yksilön kannalta sitä, pitäisikö vaihtoehtoisia tunnistautumistapoja olla paremmin tarjolla.
Kolumni