Oulu Uudistetun ympäristönsuojelulain mukainen lupajärjestely asettaa ampumaseurat aiempaa suurempaan vastuuseen ampumaratojen ympäristöstä.
Metsästäjäin Keskusjärjestön apulaistoiminnanjohtaja Jari Pigg pitää uutta lainsäädäntöä erittäin huolestuttavana, sillä se saattaa tuoda pienille ampumaradoille ylitsepääsemättömiä velvoitteita.
"Ampumaratojen maa-aineksen puhdistamisesta on ensisijaisesti vastuussa ampumaradan pitäjä ja seuraavaksi maanomistaja. Jos kumpikaan näistä ei pysty täyttämään ympäristöluvan tuomia velvoitteita, vastuu siirtyy kunnalle", hahmottelee ympäristötarkastaja Hannu Salmi Oulun seudun ympäristövirastosta.
Tänä syksynä käsitellään Oulunsalon, Hailuodon, Tyrnävän, Kiimingin ja Lumijoen ampumaratojen tulevaisuutta. Kaikki nämä radat sijaitsevat pohjavesialueilla.
Lupakäsittely pohjaa ympäristöviraston tutkimukseen, jossa tarkkailtiin ampumaratojen maaperän ja pohjaveden lyijypitoisuuksia. Salmen mukaan tulokset eivät ole erityisen hälyttäviä, mutta asiassa täytyy ajatella tulevaisuutta.
Uudistuksia edessä
Salmi toteaa, että ympäristöhaittojen kannalta ongelmallisimpia ovat haulikkoradat, jossa panoksia on mahdoton saada talteen. Monet Oulun ympäristökuntien haulikkoradoista sijaitsee lisäksi niin, että osa hauleista lentää naapurin omistamalle maalle.
Uudistetut ympäristöluvat tuovat Oulun seudun ampumaradoille uusia velvollisuuksia. Ne liittyvät Salmen mukaan maaperän kunnon seurantaan, puhdistamiseen ja luotienkeruuseen. Tarkkoja päätöksiä ei ole vielä tehty.
Se kuitenkin tiedetään, että uudistukset vaativat euroja. Esimerkiksi maaperän seulominen ja puhdistaminen ovat kallista puuhaa.
"Lupa voidaan myöntää sellaisilla ehdoilla, ettei niitä kukaan pysty täyttämään", Pigg kommentoi. Valtakunnallisestikin ajatellen monen pienen ampumaradan tulevaisuus on nyt katkolla.
Monet nykyisistä radoista sijaitsevat paikoilla, joissa on ammuttu useiden vuosikymmenten tai jopa yli sadan vuoden ajan.
Villit ampumaradat
Pigg pitää keskivertometsästäjän kannalta erittäin tärkeänä, että ampumaradat sijaitsisivat kohtalaisen lähellä harrastajia. Hän pelkää pienten ratojen sulkemisen johtavan siihen, että ampuminen siirtyy virallisten ratojen ulkopuolisille, hakkuuaukeille ja hiekkakuopille. Siellä ampuminen on lain mukaan sallittua, jos ampumiseen on maanomistajan lupa.
"Valvotuilla radoilla metsästäjät pystyisivät harjoittelemaan ammuntaa ja aseenkäyttöä turvallisesti. He tarvitsevat näitä ratoja kipeimmin", arvioi Pigg. Hän uskoo, että aktiiviset kilpa-ampujat ovat metsästäjiä valmiimpia lähtemään ampumaradalle myös pitemmän matkan päähän.
Salmen mukaan uudella lupakäytännöllä ei ole tavoitteena ajaa ampumisharrastusta alas.
"Se on tärkeä harrastus. Toivomme kuitenkin, että tässä asiassa löytyisi kuntarajat ylittävää yhteistyötä. Nyt on totuttu siihen, että joka kunnassa on oma ampumarata", Salmi puntaroi.