Ääni hukassa -koiranäytelmä Petexpo 2009
-messuilla Helsingin Messuhallissa Pedigree-areenalla lauantaina 4.4. klo 12.30.
Musta, kiiltäväkarvainen noutaja touhottaa estradille ja loikkaa nojatuoliin sanomalehtikäärö suussaan. Ohjaaja napsauttaa kädessään olevaa naksutinta ja kehuu koiraa. Koira puristaa kumista sanomalehtikääröä, ja tötterö vingahtaa.
Kohtausta on hiottu ja toistettu, ja on tauon aika. Wunjo saa palkkioksi paahdettua hepanlihaa ja pääsee takahuoneeseen levähtämään. Wunjolla on vahva ote hommaan. Niin pitääkin, sillä se on koiranäytelmän päätähti. Wunjolle langennut rooli on laulajan osa tiettävästi Suomen - liekö koko maailman - ensimmäisessä koiranäytelmässä.
Sileäkarvainen noutaja Wunjo on rokkibändin pääsolisti Bumba, jolta katoaa ääni. Nelivuotias Wunjo on nelijalkaisen teatteriseurueen hassuttelija, luonteeltaan ehkä komedian puolelle kallistuva. Näytelmässä bändin rumpalin Rudolfin roolissa nähtävä vuoden ikäinen Gebo on Wunjon lailla sileäkarvainen noutaja, väriltään ruskea sellainen. Sen otteet ovat hieman rauhallisemmat lavalla, ja ehkä tulevat vuodet hiovat siitä todellisen draamahenkisen luonnenäyttelijän.
Näytelmän käsikirjoittaja-ohjaajaparivaljakko Camilla Ketonen ja Yael Ovitz ovat helsinkiläisen Koirakoulu Kompassin kouluttajia. Näytelmässä on mukana heidän omistamistaan koirista kuusi.
Ketonen kertoo käsikirjoituksen syntyneen kohtalaisen pitkään jatkuneen aivoriihen tuloksena. Apua haettiin kaiken maailman koiria sisältäneiden elokuvien sisällöistä, mutta lopulta ideamylly käynnistyi lehtivitsin pohjalta. Vitsissä oli roskiksessa asuva mies ja toinen mies, joka raotti lehtiroskiksen kantta ja kysyi, onko päivän Hesaria.
"Meistä ei kummallakaan ole mitään teat-
terikokemusta, ja käsikirjoituksen tekeminen oli yllättävän vaikeaa", Ketonen toteaa. Roskisvitsillä ei loppujen lopuksi ole mitään yhteistä itse näytelmän käsikirjoituksen kanssa, mutta jostakin syystä se inspiroi.
Ketosen ja Ovitzin oli pakko työstää jonkinlainen käsikirjoitus, sillä vuosi sitten Helsingissä pidetyillä lemmikkimessuilla Koirakoulu Kompassi oli kehunut tuovansa seuraavana vuonna lavalle koiranäytelmän. Ja tässä sitä nyt hiottiin, esitettäväksi herra tietää kuinka monituhatpäiselle yleisölle Messuhallissa huhtikuun alussa.
Toisaalta käsikirjoituksella ei ehkä ole loppujen lopuksi mitään virkaa, sillä nelijalkaisten näyttelijöiden taiteilijansielu ei tunne samanlaisia kankeita rajoja kuin kaksijalkaisten. Koiratähdet kun osaavat tarvittaessa improvisoida lavalla huomattavasti luontevammin kuin ihmiset.
Näyttämölle saapuu surumielinen hahmo. Hän on bändin manageri Tico, tosielämässä nimeltään Riimu. Riimu löntystelee apean näköisenä roolinsa vaatiman pikkukierroksen ja on valmis vetäytymään takaisin takahuoneeseen nauttimaan iltapäiväunista. Kaikista näytelmän näyttelijöistä Riimussa, 9, tuntuu olevan eniten syvyyttä. Tapa, jolla se vaaleana salukina paneutuu hahmonsa tulkintaan, on kaunista katseltavaa. Koiranäyttelijöistä sille kuuluisi ehdottomasti naissivuosan Oscar, eikä palkinnon hohtoa himmentäisi kuolatipan vertaa se, ettei kilpailijoita samassa kategoriassa juuri ole.
Jos näytelmän ohjaajat ovatkin amatöörejä teatterialalla, on heidän koirillaan avuja siitäkin edestä. Kaikilla heistä on takanaan opintoja tottelevaisuuskoulutuksessa, agilityssa, koiratanssissa, jäljityksessä ja ties missä. Kaikilla heistä on myös aiempaa lavakokemusta.
Yael Ovitzilla on viisi villakoiraa, joista kolme, Niina, Noora ja Rousku, ovat mukana näytelmässä. Kaksi muuta koiraa on koulutettu varanäyttelijöiksi.
Harjoituksissa mukana oleva kolmevuotias kääpiövillakoira Rousku on bändin flyygelisti Oscar. Wunjon tapaan Rouskukin on koko vartin mittaisen näytelmän ajan lavalla.
"Yo", käskee Ovitz. Rousku nostaa tassun ilmaan. Ovitz naksauttaa naksutinta, ja Rousku saa palan hevosta.
"Naksuttimen avulla koiran koulutus on todella tehokasta. Naksahduksen voi ajoittaa juuri siihen hetkeen, kun koira onnistuu ja tekee oikean liikkeen", Ovitz selittää.
Rouskulla on vahva tausta koiratanssijana, ja sen huomaa. Hepanliha- ja naksahduspalkan voimin se kimmahtaa ketterästi metrin korkeudelle ilmaan ja laskeutuu sirosti tassuilleen. Rousku osaa myös aivastaa käskystä.
Eipä uskoisi, että Rousku on myös tuore äiti: se pyöräytti neljä kuukautta sitten maailmaan kolmoset. Raskauskiloista ei ole tietoakaan.
Kotona vapaapäivää viettävät Niina, 9, ja Noora, 10, näyttelevät Britney Spearsia ja Paris Hiltonia. Näytelmän lisäksi Noora, Wunjo ja Gebo ovat messuilla mukana muotinäytöksessä. Wunjo ja Rousku esiintyvät lisäksi koiratanssiesityksessä ja erilaisissa agilitynäytöksissä.
"Ei kun sohvalle, se on pöytä", ohjaaja Ketonen muistuttaa kiikkerällä pöydällä tasapainoilevalle Wunjolle. Wunjo vaihtaa paikkaa ja vingauttaa sanomalehteä: ha-ha-hau, ohjaaja meni halpaan. Huulet ovat vetäytyneet virneeseen, ihan kuin Eddie Murphyllä.
Seuraavaksi Wunjo saa harjoitella huikkakohtausta. Ketonen antaa koiralle puolen litran limupullon ja käskee ottamaan huikan. Ja Wunjo ottaa. Ja ottaa toisen ja kolmannenkin kerran ennen kuin saa taas murusen heppaa ja pääsee takahuoneeseen lepuuttamaan.
Sillä aikaa pörröpäinen Rousku asettuu flyygelin taakse ja soittaa pätkän Für Eliseä. No eipäs sentään, sitä hän ei heppapalkalla suostu esittämään näin niukalle yleisölle. Sen sijaan hän heiluu kuin Jimi Hendrix afrokampaus ailahdellen ja nuuhkaisee mikrofonia.
Heppapalkka ei myöskään riitä siihen, että koirat saisi opettelemaan vuorosanat. Niistä huolehtivat ääninaiset, Kristina Sundman, Heidi Piiroinen ja Laura Nakari.
Heidän tehtävänsä on seurata herkkänä sivummalla näytelmän etenemistä ja sovittaa parhaansa mukaan repliikit ja äänitehosteet tapahtumien kulkuun.
Läsnä olevat bändin jäsenet, Wunjo, Gebo ja Rousku asettuvat paikoilleen instrumenttiensa taakse. Ohjaajat Ketonen ja Ovitz tarttuvat kitaroihinsa.
"Rummuttaa, laulaa", käskee Ketonen ja saa rokkihemmot toimimaan hepalla. Wunjo nostaa kuononsa mikrofoniin, Gebo kilauttaa hi-hat-lautasta ja hätkähtää vähän itsekin. Rousku melkein tönäisee mustan flyygelinsä kumoon innostuksesta.
Ryhmän ote herpaantuu kesken kaiken. Ensimmäisenä lähtee flyygelisti, sitten laulaja, joka kaataa mennessään mikin. Rumpali astuu tassunsa virvelirummun muovikalvon läpi ja ryntää solistin kanssa tavoittelemaan kumista sanomalehtikääröä. Rousku-mamma alkaa jahdata omaa häntäänsä. Ohjaajia naurattaa.
"Harjoitukset eivät aina mene ihan nappiin. Joinakin päivinä ei vain huvita", Ketonen toteaa ja kaivaa takin taskusta lisää kuivaa hevosenlihaa.