Hauk­ku­mi­nen, hal­ven­ta­mi­nen ja nöy­ryyt­tä­mi­nen val­men­nus­kei­noi­na raas­ta­vat – hen­kis­tä vä­ki­val­taa käyt­tä­vä val­men­ta­ja voi ai­heut­taa nuo­rel­le on­gel­mia ai­kuis­ikään asti

"Henkinen väkivalta siirtyy valmennettavalta ja valmentavalta sukupolvelta toiselle", sanoo psykologian tohtori Marja Kokkonen.

Valmentajan halventava ja alistava käytös voi vaikuttaa valtavasti nuoreen urheilijaan. Arkistokuva.
Valmentajan halventava ja alistava käytös voi vaikuttaa valtavasti nuoreen urheilijaan. Arkistokuva.
Kuva: HEIKKI RISSANEN

Haukkuminen, halventaminen ja nöyryyttäminen valmennuskeinoina syövät urheilijaa – ja heikentävät harjoitusmotivaatiota. Valmentajat tarvitsevat opastusta, katsovat asiantuntijat.

–  Ikävä kyllä urheiluvalmennukseen sisältyy henkistä väkivaltaa, joka siirtyy valmennettavalta ja valmentavalta sukupolvelta toiselle. Urheilijat kuvittelevat, että tämä on asiaankuuluvaa. Valmentajakollegoilla taas on korkea kynnys puuttua toistensa toimintaan, sanoo yliopistonlehtori, psykologian tohtori Marja Kokkonen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan valmennuskulttuuri käy painostavammaksi siinä vaiheessa, kun siirrytään harrasteurheilusta kilpaurheiluun. Huippu-urheilussa ongelmat ovat kärjistyneimmillään.

– Urheilussa on paljon hyvää. Siihen liittyy myös ilmiöitä, joita muissa elämänpiireissä ei hyväksyttäisi, sanoo Kokkonen.

Tuorein Suomessa ilmi tullut tapaus on muodostelmaluisteluvalmentaja, joka Ylen tietojen mukaan muun muassa käski joukkueensa tyttöjä yhdessä haukkumaan ja halventamaan ringin keskelle asetettua joukkuetoveriaan. Haukkuminen ja nöyryyttäminen ovat Ylen mukaan jatkuneet vuosien ajan.

– Nämä tapaukset ovat aina vakavia, tällainen on henkistä väkivaltaa, sanoo Marja Kokkonen.

Valmentaja on määrätty vuoden kilpailukieltoon, mutta häntä ei ole kielletty jatkamasta valmentamista.

– Tämä kuulostaa erittäin riittämättömältä. Minulla on sellainen käsitys, että näihin tapauksiin ei usein puututa tarpeeksi tiukasti, sanoo Kokkonen.

Ongelmia on kaikissa lajeissa

– Jos valmentaja paiskoo esineitä, kommentoi toisen ulkonäköä alentavasti, halventaa, vähättelee – kaikki tällainen on henkistä väkivaltaa. Toivoisin, että kaikki valmentajat katsoisivat peiliin, sanoo Kokkonen.

Jotta valmennuskulttuuri muuttuisi nopeammin, valmentajat tarvitsevat koulutusta ja opastusta. Osa valmentajan kasvua on Kokkosen mukaan se, että oppii itse säätelemään omia tunteita ja käsittelemään pettymyksiä.

Henkistä väkivaltaa urheilun parissa on ylipäätään tutkittu vasta viitisentoista vuotta. Siksi Kokkosen mukaan on vaikea arvioida, onko se vielä vähenemään päin.

– Tietoisuus ongelmista on kyllä lisääntynyt, sanoo Kokkonen.

Kokkosen mukaan nöyryyttämistä ja muuta henkistä väkivaltaa esiintyy kaikissa urheilulajeissa: sekä tyttöjen että poikien ryhmissä, niin joukkue- kuin yksilölajeissakin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton MLL:n kartoitus vuodelta 2018 toi samansuuntaisia tuloksia.

Vahinko voi olla pitkäaikainen

Nöyryyttävä ja halventava valmennustapa voi johtaa siihen, että nuori kärsii ahdistuksesta, masennuksesta, heikosta itsetunnosta, jopa syömishäiriöistä. Ohjelmajohtaja Marie Rautava MLL:stä toteaa, että itsetunnon haavoittuminen voi tuoda pitkäaikaista vahinkoa.

– Se voi vaikuttaa siihen, miten myöhemmin uskaltaa luottaa ihmisiin. Esimerkiksi opiskelemaan lähtevä nuori voi olla epävarma siitä, voiko hän luottaa opettajien hyväntahtoisuuteen, sanoo Rautava.

Rautavan mukaan urheilulajien piirissä tarvitaan selkeitä pelisääntöjä valmennukseen ja kirjallisesti kuvattuja malleja siitä, miten tulee toimia. Kun ohjeet ovat olemassa, niistä poikkeamiseen on helpompi puuttua. Hän uskoo, että urheilun lajiliitot ottavat valmennuksen ongelmat tosissaan.

– On hyvä, että ongelmatapaukset tulevat esille, sanoo Rautava.