Vain kolmasosa kansalaisista noudattaa lääkereseptejä. Liikakäyttö on paljon yleisempää kuin kuureista laistaminen.
Suomalainen hoitokulttuuri perustuu pitkälti lääkkeisiin. Mummot ja papat turrutetaan vanhusten hoitolaitoksissa. Psykiatrisissa laitoksissa käytetään paljon rauhoittavia lääkkeitä. Suomessa kulutetaan asukasta kohden Euroopan eniten kipulääkkeitä.
Tuskinpa suomalaiset ovat muita kivuliaampia, vaan käyttö perustuu hoitotapoihin ja tottumuksiin. Monet lääkkeet jäävät päälle, vaikka ne on tarkoitettu lyhytaikaisiksi. Sivuvaikutuksia on paljon. Esimerkiksi kipulääkkeiden aiheuttamiin mahahaavoihin kuolee Suomessa vuodessa 200-300 ihmistä.
Kelan lääkekorvaukset nousevat huimasti, vaikka esimerkiksi rinnakkaislääkkeet hidastavat käppyröiden nousua. Eikä nousun loppua näy ikääntyvässä Suomessa. Uusien entistä parempien ja kalliimpien lääkkeiden kehittäminen ei suinkaan pienennä laskua. Kyse ei ole vain yhteiskunnan kulusta, vaan yksityisten ihmisten kukkarolle käydään yhä enemmän. Kela-korvausten omavastuut kasvavat koko ajan. Tavallisen ihmisen lääkecocktailia sekoittavat lisäksi reseptittömät lääkkeet ja luontaistuotteet.
Monet asiantuntijat pitävät kansakunnan terveyslaskun räjähtämisen suurimpana uhkana tulevaisuudessa huimasti kasvavia lääkekuluja.
Haukiputaalla kiinnitettiin erityishuomiota potilaiden lääkitykseen. Vuodeosastolla oli lääkäreiden mukana kierroksella lääkealan asiantuntijoita, kuten farmaseutti tai proviisori, jotka selvittivät tarvittaessa tarkasti potilaiden lääkkeiden käytön. Monet vanhat ihmiset eivät välttämättä edes muista, mitä lääkkeitä he käyttävät. Erään potilaan kotoa löytyi jopa avaamattomina 2 500 euron edestä lääkepakkauksia.
Lääkealan asiantuntijat neuvottelivat lääkäreiden kanssa oikeasta lääkkeistä. Muutenkin vuodeosastolla on pyritty vaikuttamaan henkilökunnan asenteisiin.
Ja kas kummaa! Yhden vuodeosaston lääkelasku väheni jopa lähes puoleen.
Haukiputaalla vakuutetaan, että tavoite on liikojen lääkkeiden vaikutusten minimointi ja potilaiden elämän laadun parantaminen, eikä potilasturvallisuus vaarannu. Isot säästöt eivät olleet tavoite, vaan yllättävä sivutuote. Kokeilu on myös sosiaali- ja terveysministeriön Turvallinen lääkehoito -oppaassa.
Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Haukiputaalla ovat monen vanhuksen omaiset yllättyneet, koska isä, äiti, mummo tai ukki ei olekaan enää turrutettuna myttynä makaava apaattinen käärö. Toki toisinkin päin on käynyt, ja joidenkin kohdalla on palattu vanhaan lääkitykseen.
Haukiputaan tapaiset kokeilut ovat tärkeitä, koska kaikki kivet tulee kääntää. Hyvät ideat ovat usein yksinkertaisia.
Potilasturvallisuuden tulee säilyä joka tilanteessa, eikä tarpeellisissa lääkkeissä saa pihistää. Se on asian vaikeus ja haaste, mutta se voi olla yksi tie siihen, että kaikki voivat saada jatkossa välttämättömät lääkkeet.