Haukiputaan kunnanvaltuusto kokoontuu maanantaina tekemään historiallista kuntaliitospäätöstä. Asukkaiden etu puoltaa liittymistä yhteen Oulun kanssa.
On likimain varmaa, että maanantaina illalla yksi Oulun naapurikunta ilmoittaa halustaan liittyä kaupunkiin. Yli-Iin kunnanhallitus oli asiassa yksimielinen, ja nyt pallo on liikuntahalliin kokoontuvalla valtuustolla. Jos liitos etenee, Oulun kaupunki alkaa pohjoisessa jo Tannilan kylän vaiheilta.
Kun sieltä lähtee kohti kaupungintaloa, on ohiteltava useita taajamia Haukiputaalla tai Kiimingissä. Niissä taajamissa ollaan jääliläisiä, kellolaisia tai martinniemeläisiä nyt ja aina, aivan riippumatta siitä, missä kunnanraja kulkee.
Eikä Tannilasta taitaisi keskustan virastoihin usein asiaa tulla. Palvelut on joka tapauksessa järjestettävä asukkaiden lähelle, turhaa kulkemista välttäen.
Yhteinen talous- ja työssäkäyntialue ei kysele hallintorajoja. Silti noiden rajojen järkeistäminen voi olla työn ja tuskan takana silloinkin, kun tarve siihen on aivan päivänselvä. Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan yhdistäminen on siitä hyvä esimerkki.
Yli-Iissä on paljon pinta-alaa mutta vähän asukkaita. Siksi Oulun seudun kehitykselle paljon ratkaisevampaa on, mitä maanantai-iltana tapahtuu Haukiputaan valtuustossa. Kyseessä on yli 18 000 asukkaan kunta.
Kunnanhallituksen enemmistö on pitkään pohjustettua kuntaliitosta vastaan. Valtuuston mielipiteet jakautuvat etukäteisarvioissa hyvin tasan.
Se ei ole Haukiputaalla uutta. Yksikään toinen Oulun seudun kunta ei ole samaan tapaan täyttänyt lehtien otsikoita ja mielipidepalstoja oman kunnallispolitiikkansa kiemuroilla. Oikeiston ja vasemmiston jako on ollut pitkään jyrkkä, ja leirit ovat olleet likimain tasavahvat. Edellistä kunnanjohtajaa kammettiin ulos sekä äänestämällä että ulosmarsseilla. Ulospäin on välittynyt kuvaa riitaisasta, talousvaikeuksien täyttämästä kunnasta.
Sitä mielikuvaa eivät ole ainakaan heikentäneet liitoskeskustelun loppusuoralla nähdyt kiemurat, kiistely talouslaskelmien perusteista ja valmiin tiedotuslehden hyllyttäminen.
Taivas ei Haukiputaan asukkaiden päälle putoa, mitä valtuusto sitten päättääkin. Tulipa liitos Ouluun tai jatkoipa kunta itsenäisenä, ihmisten elämä etenee kutakuinkin ennallaan. Eikä minkään ratkaisun vaikutuksia tulevaisuuteen voi koskaan aukottomasti ennustaa. Taloustaantuma tietää pulmia kuntien taloudelle ja palveluille, olivat kunnanrajat missä tahansa.
Keskustelussa kuntayhteistyöstä niin Oulun seudulla kuin muuallakin johtotähtenä kuuluu olla pohdinta siitä, mikä ratkaisu on paras asukkaiden ja heidän tulevaisuutensa kannalta. Sekä pieniä että suuria yksiköitä voidaan perustella, mutta niiden perusteluiden on löydyttävä muualta kuin joidenkin kapeiden etujen puolustamisesta. Haukiputaan viime vuosien kunnallispolitiikkaa ei voi pitää varsinaisena esimerkkinä paikallis- ja lähidemokratian siunauksista.
On hyvät syyt olettaa, että Oulun kuten muidenkin yhtenäisten talousalueiden tulevaisuus rakentuu parhaiten, kun hallinnolliset rajat alueen sisällä ovat mahdollisimman vähissä mutta asukkaiden paikallisidentiteetit vahvoja. Haukiputaan ja Yli-Iin liitospäätöksissä kyse on kuntalaisten, ei kunnan edusta. Kuntalaisten etu on mahdollisimman vahvan tulevaisuuden pohjustaminen.