Koira on ihmisen paras ystävä -- ainakin vesillä liikuttaessa.
Pohjoisen Vesipelastuskoirat ry järjesti perjantai-iltana Haukiputaan soramontulla vesipelastuskokeen, jossa hauvat ottivat leikkimielellä mittaa toisistaan.
Kisassa oli mukana vesipetoja aloittelijoista voittajasarjalaisiin eri puolilta Suomea.
Kilpailussa testattiin koirien tottelevaisuutta, uimataitoa ja kykyä pelastaa hätään joutunut ihminen. Kilpailussa oli neljä eri osa-aluetta, joiden vaikeustaso vaihteli kilpailusarjan mukaan.
Kilpailun ensimmäisessä vaiheessa koiran tehtävänä oli hypätä veneestä ja uida rantaan maalilinjaa kohti. Noora Sommerin Nemo sai kylvyn heti kilpailun alussa.
"Alku lähti hyvin, mutta sitten veden päällä leijuneet ötökät kiinnittivät Nemon huomion ", emäntä Sommer kertoi.
Kermanvärinen kultainennoutaja Nemo vaikutti itse sangen tyytyväiseltä suoritukseensa, ja sitä Sommerkin loppujen lopuksi oli.
Yhdistyksen kouluttajan Tarmo Sipolan Sara suoriutui avoluokan ensimmäisestä haasteesta moitteettomasti. "Nappiinhan se meni", Sipola myhäili.
Sipolan ja Saran tämänkesäinen tavoite on selättää avosarja ja siirtyä voittajasarjaan.
Sommer ja Nemo uskaltautuivat kilpailuun vuoden harjoittelun jälkeen. Ennen kilpailuja Sommer ja Nemo harjoittelivat jopa kolme kertaa viikossa. Sommerin mukaan koiran kouluttaminen vesipelastajaksi ei onnistu hetkessä.
"Huumoria, pitkää pinnaa ja vesikestävyyttä pitää olla sekä koiralla että kouluttajalla", Sommer naurahtaa. Joskus koiralle täytyy näyttää jokin liike vedessä tassusta pitäen.
Kisatapahtuma tarjosi myös pientä dramatiikkaa, kun Marjo Partasen kultainennoutaja Kasper säntäsi vapaalle jalalle. Ylimääräinen kilpailulataus purkautui kunniakierroksena soramontulla, mutta lenkin jälkeen routa ajoi vauhtihirmun takaisin ruotuun.
Koirien vesipelastustoiminta on lähtöisin Kanadasta, jossa kalastajat pitivät newfoundlandinkoiria mukaanaan pyyntiretkillä. Kilpailutoiminta alkoi 1900-luvun alussa Englannissa, josta se levisi Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Laji saapui Suomeen parikymmentä vuotta sitten.
Alunperin vesipelastuskoirina käytettiin pääasiassa vain landseer- ja newfoundlandinkoiria. Nykyisin roudulla ei ole niin väliä, kunhan koira on vain tarpeeksi voimakas vetämään venettä ja tarpeeksi sosiaalinen pelastaakseen ihmisen. Lisäksi veden tulee olla koiralle mieluinen ympäristö.