Hatut eivät oululaisen Hilkka Mattilan mielestä ole mikään tiukkapipoinen juttu: niiden kanssa voi leikitellä, vaihtaa tyyliä asun ja mielenkin mukaan.
Joulukuussa 31 vuotta hattuateljee Saaran omistajana toiminut Hilkka on paitsi yrittäjä, myös modisti, siis käsityön ammattilainen. Kokemuksesta hän voi sanoa, ettei sellaista naista tai miestä olekaan, jolle ei sopivaa hattua löydy.
"Usein liikkeeseen tuleva asiakas on sitä mieltä, ettei hänelle mikään hattu sovi. Niin ei todellakaan ole. Sovittamalla ja kokeilemalla oikean tyylinen päähine löytyy. Ja ellei valmiista lakeista oikeaa löydy, sellaisen voi teettää."
Hattuateljee Saara onkin ainoa päähineitä valmistava yritys ja myös ainoa hattukauppa noin 120 000 asukkaan Oulussa. Näin ei ollut asianlaita silloin, kun Hilkka Mattila aloitti modistin uransa. Hattukauppoja kaupungissa riitti ja hattu kuului ehdottomasti hyvin pukeutuneen naisen asusteisiin.
Kauppojen ohella myös alan teollisuus on maasta hävinnyt. Fredrikssonin tehdasta ei enää ole ja aikoinaan kautta maan tunnettu Mary Pihlajakin on siirtynyt myymään tuontihattuja.
Mutta Oulussa asiat ovat toisin. Hilkka Mattila yhdessä kahden työntekijän kanssa suunnittelee ja valmistaa valtaosan myynnissä olevista hatuista ja lakeista.
"Ilmastosta johtuen suomalaiset hatut eivät voi olla yhtä näyttäviä ja mielikuvituksellisia kuin Euroopassa. Etenkin syksyn tullen päähineen tehtävä myös suojata päätä ja korviakin. Nyt uutta ovat myös teollisesti valmistetut korvaläpät, jotka pysyvät päässä ilman pantaa. Ne istuvat hyvin myös huopahattujen kanssa."
Hilkka Mattilan kokemuksen mukaan aikuinen suomalainen nainen ei enää kitsastele asusteita itselleen hankkiessaan. Yhä useamman hänen hattuhyllyltään löytyy päähine eri käyttötarkoituksiin: työmatkoille, lenkille, kaupungille, juhlaan ja surujuhlaan.
Suomen Muotiliikkeiden liiton julkaisema tuore hatunkäytön opas muistuttaa, että hattu viimeistelee asukokonaisuutesi ja juhlatilaisuuden luonne pitää ottaa huomioon hattua valittaessa.
Tuontihattujen käyttöä rajoittaa sekin, että ne ovat suomalaisille naisille usein liian pieniä. Esimerkiksi italialaisten naisten pää on keskimäärin neljä senttiä suomalaisia pienempi vaikka naisen pituus olisi sama.
Pienin Hilkka Mattilan valmistama hattu on ollut ympärysmitaltaan 52 ja suurin 63 senttiä. Hattuja valmistettaessa tärkeää on huovan hyvä laatu. Toisin kuin oletetaan, villahuopa ei sitä ole. Villahuovasta valmistettu hattu kutistuu kastuessaan eikä muutoinkaan pidä kuosiaan yhtä hyvin kuin kaninkarvasta valmistettu huopa. Mallista riippuen modisti valitseekin materiaalikseen joko hius-,veluri- tai melusiinihuopaa. Kaikissa niissä on raaka-aineena on kaninkarva.
Hatun valmistaminen vie erilaisten työvaiheiden takia kaksi päivää. Työtunteja kahden päivän aikana hattua kohti kertyy neljä-viisi. Hattu säilyy hyväkuntoisena kun sitä säilytetään rasiassa, tuuletetaan ja vuorta vaihdetaan usein. Pesua se ei kestä.
Tämän syksyn päähineissä suosikkivärit ovat ruskea, lämpimän punainen, vihreä ja aina muodikas musta. Myös harmaan eri sävyt sopivat moniin asuihin.
Hilkka Mattila käy messuilla kolme kertaa vuodessa. Hattumuodin suurimmat messut pidetään Saksassa, joka tätä nykyä on johtaja hattujen valmistajamaa. Saksasta ostamansa hatut Hilkka Mattila sitten pukee suomalaiseen makuun istuviksi.