Mikä noita maalintekijöitä oikein vaivaa? Missä ovat tämän päivän pelét, rossit, rummenigget ja butraguenot? Missä ovat hattutemppujen tekijät?
Ei heitä ole. Jo yhden maalin tekeminen on vaikea homma, saatikka sitten kolmen.
Tähän asti jokaisessa MM-lopputurnauksessa on tehty vähintään yksi hattutemppu. Mutta Saksassa ei yhtään. Kahteen maaliin on toistaiseksi yltänyt 13 pelaajaa, heistä maalitilaston kärkipaikkaa pitävä Miroslav Klose on onnistunut kahdesti kahdessa eri ottelussa.
Toista se oli ennen. Silloin nahkakuulaa potkittiin eri tyylillä. Hyökkäyspeli oli kunniassaan ja maaleja tuli kuin liukuhihnalta. Ne olivat aikoja, jolloin nykypäivän numeroyhdistelmiä 4--4--2 tai 3--5--2 ei vielä tunnettu. Silloin oli kaksi puolustajaa, kolme keskikenttämiestä, viisi hyökkääjää ja pelissä paljon iloisuutta.
Sveitsin kisoissa vuonna 1954 innostuttiin mättämään maaleja oikein olan takaa. Ja syntyihän noita hattutemppujakin peräti seitsemän. Unkarin "kultainen pää" Sandor Kocsis teki niistä yhden, mutta se ei tainnut kaveria paljon lohduttaa.
Unkarinhan piti helposti voittaa koko kekkerit, mutta niin vain Länsi-Saksa tuli ja oli asiasta kokonaan toista mieltä.
Meno muuttui Sveitsin jälkeen. Puolustuspeli nousi kunniaan, ja maalien sekä hattutemppujen määrät putosivat. Jalkapallon kuluttajat olivat ihmeissään, sillä vielä tänäänkin monen mielestä maalien määrä korreloi suoraan ottelun tasoon.
Ruotsissa pelattiin lopputurnaus vuonna 1958. Siellä hattutemput olivat lujassa ja lujassa ne ovat olleet sen jälkeenkin. Jokaisella kerralla kolmen maalin tekijöitä on kuitenkin ollut. Ollut yksi tai kaksi.
Neljä vuotta sitten Portugalin Pauleta ja Saksan Klose olivat tempuntekijät. Kahdeksan vuotta sitten siinä onnistui ainoastaan Argentiinan Gabriel Batistuta.
Kokonaan oma lukunsa on Venäjän Oleg Salenko, joka vuonna 1994 äityi Kamerunia vastaan vallan hurjalle tuulelle ja paukutti viisi maalia. Mutta jospa Luca Toni toistaisi tänään sen, minkä teki karsintaottelussa Valko-Venäjää vastaan. Tai Thierry Henry keskiviikkona?