Oulun päätös siirtää 30 vanhusta kaupunginsairaalasta Muhoksella sijaitseviin hoivakoteihin on suututtanut omaiset. Sitä ei kannata ihmetellä. Vertaus huutolaismenettelyyn ei ole aivan väärä: vanhuksethan aiotaan siirtää sinne, mistä hoito edullisimmin saadaan. Kaiken lisäksi tiedotus päätöksestä meni pahasti pieleen.
Jos hoivapalvelun taso pysyy hyvänä, palvelujen kilpailuttamista ei pidä tyrmätä. Epäillä ei kannata sitäkään, etteivätkö vanhukset voisi saada Muhoksella yhtä hyvää tai parempaa hoitoa kuin Oulussa. Olennaisinta on kuitenkin se, että vanhusten pitää saada olla lähellä omaisiaan ja lähimpiään . Se luo turvallisuuden tunnetta, jota etenkin muistihäiriöiset vanhukset tarvitsevat.
Asia pitää nähdä myös omaisten kannalta. Matka Oulusta Muhokselle ei ole pitkä. Siihen kuluu kuitenkin yhteensä tunnin verran ajoaikaa, ja se on nykyajan kiireisille ihmisille liikaa liian usein. Kaikilla lähiomaisilla ei ole henkilöautoa, ei etenkään iäkkäillä omaisilla. Niinpä vierailut läheisen luona kävisivät työläiksi ja epäilemättä harvenisivat. Se on väärin vanhuksia kohtaan.
Oulu ei näihin asti ole ollut mikään vanhuspalvelujen takapajula. Hyvästä maineesta kannattaisi pitää kiinni, nimenomaan vanhusten itsensä takia.
Oulun tapaus on esimakua siitä, kuinka vaikea kysymys on hyvän vanhuuden turvaaminen ikääntyvässä Suomessa. Kyse ei lopulta ole vain virkamiesten vaan myös poliittisten päättäjien valinnoista. Nyt tehty valinta on paha virhe.
paakirjoitus@kaleva.fi