Hätäkeskusten takeltelujen syyt on selvitettävä ja korjattava. Miltei kaikki keskusten johtajat allekirjoittivat kirjeen sisäministerille hätäkeskusyksikön huonosta johtamistavasta ja sen vaikutuksista. Erikoisen purkauksen takana täytyy olla suuria pulmia.
Lukuisat hätätilanteessa apua tarvinneet tai sitä muille hälyttäneet ovat huomanneet karvaasti, että hätäkeskukset eivät aina toimi kuten pitäisi. Vaikeuksien arvioidaan olevan vakavimpia etelän runsasväkisillä alueilla, mutta miltei kaikkialla muuallakin, myös Lapin ja Oulun hätäkeskusten alueella, asuvat ovat kohdanneet kohtuutonta takeltelua.
Ongelmat hätänumeroon vastaamisessa ovat aina vaarallisia. Ne johtavat pahimmillaan ihmishenkien menetykseen. Sellainen on todistettavasti aiheutunut tilanteessa, jossa ambulanssi ohjattiin väärälle paikkakunnalle.
Osa viivytyksistä ja virheistä johtuu siitä, että väkeä on liian vähän. Ylivoimaisen kiireiseltä tuntuva työ on johtanut tavallista runsaampaan sairasteluun. Se taas kasaa töissä oleville entistä suurempia paineita. Ihmisten fyysiset mahdollisuudet ottaa vastaan puheluita ovat rajalliset, eikä hälytyksiä voi ohjata tietokoneiden hoidettaviksi.
Osa vaikeuksista johtuu huonosta koulutuksesta tai päivystäjien muuten heikoista valmiuksista. Esimerkiksi Pohjanmaalla muutama vuosi sitten sattunut ambulanssin lähettäminen väärään kaupunkiin johtui ainakin osin keskuksen huonosta ruotsin taidosta. Virheeseen vaikutti myös se, että päivystäjä ei huomannut kahdella paikkakunnalla olevan samanniminen katu.
Henkilökunnan tiedot ja taidot olisi pitänyt saattaa vaatimusten tasalle heti, kun viitisen vuotta sitten siirryttiin nykyiseen hätäkeskusjärjestelmään. Suomessa on tavattoman useissa kunnissa ja lukemattomissa naapuripitäjissä esimerkiksi Kirkkotie. Monet muutkin nimet ovat yleisiä. Vaikka kadun tai tien nimi kuulostaisi harvinaiseltakin, paikkakunta on aina tarkistettava.
Normaalioloissa jokainen oivaltaa noin alkeelliset asiat, mutta hätääntynyt soittaja ei aina osaa kertoa kaikkea tarvittavaa. Siksi päivystäjillä on oltava selkäytimessään tieto siitä, mitä tarkistetaan.
Myös hätäkeskusten tietojärjestelmien kuntoon saanti on vaikuttanut ajoittain ylivoimaiselta. Tekniikan temppuilu kaiken kiireen keskellä herättää henkilökunnassa epätoivoisia tunteita.
Sisäministeriössä muistutetaan, että kirjeen allekirjoittajat kuuluvat hätäkeskusten johtohenkilöihin, joten heilläkin on vastuu asioiden kehnosta tilasta. Niin tietysti onkin. Keskustelusuhteet Hätäkeskuslaitoksen johtajan ja alueellisten hätäkeskusten johtajien välillä ovat kuitenkin olleet erittäin huonot. Uusia toimintatapoja on vaikea ajaa sisään, kun valmiudet kuunnella korjausehdotuksia ja vaihtaa mielipiteitä puuttuvat.
Kirjeessään sisäministerille 14 hätäkeskusten 15 johtajasta vaatii Hätäkeskuslaitoksen johtajan eroa. Syyttelyn kohde on parhaillaan lomalla. Hyvä hallintotapa edellyttää, että häntä kuullaan ennen uusia ratkaisuja.
Sisäministeriössä myönnetään, että vaikeuksista laitoksen henkilösuhteissa tiedettiin. Miksi ihmeessä ministeriön vastuuhenkilöt eivät sitten kutsuneet johtajia kriisipalaveriin? Jo aikaa sitten olisi kuulunut selvittää, päästäänkö hätäkeskusten kehittämisessä eteenpäin ilman henkilöstövaihdoksia. Nyt niitä tarvittaneen. On poltettu liian monta henkilösuhteiden siltaa.
